Kenkäkauppa?

/in /by

Kun katsoo tätä meidän huushollia, niin voisi kuvitella, että täällä asuu joko Imelda Marcos tai kenkäkauppias.

 

Hain nimittäin aamulla lisää testikenkiä Juoksija-lehdestä, joten viikonlopuksi on tiedossa runsaasti kilometrejä.

 

Eilisellä lenkillä jotkut vastaantulijat katsoivat jalkoihini, sillä toisessa jalassa oli musta ja toisessa valkoinen kenkä. He ehkä  miettivät, että a) toi kaveri on juossut jo liikaa tai b) D(ementia)-pilleri on jäänyt ottamatta.

 

Testaan kenkiä siten, että toisessa jalassa on testattava kenkä ja toisessa tuttu kenkä. Yleensä ne ovat väritykseltään erilaiset.

 

No, eilisellä testilenkillä tuli sellaisia mietteitä, että kepeällä, ns.kisakengällä juokseminen ainakin aika ajoin on ihan kannatettava ajatus.

 

Kepeällä kengällä askeleeseen tulee uutta terävyyttä ja lihakset aktivoituvat paremmin kuin pehmeällä kengällä juostessa.

 

Suosittelen.

 

 

Itsensä ylittäminen

/in /by

Oli kiva lukea päivän Hesarista suunnistaja Fredric Portinin haastattelu.

Kirjoitin parisen viikkoa sitten pari riviä Minna Kaupista ja Portinista. Huomasin (TV-kuvasta), että molempien habituksesta näkee selvästi, että he ovat viettäneet aikaa raittiissa ulkoilmassa kompassi kädessä.

 

Hesarin mukaan, Portin harjoittelee ehkäpä maailman parhaimmassa suunnitusseurassa, norjalaisessa  SK Haldenissa. “Ei riitä, että menee (harjoituksiin) tekemään pieniä pummeja ja ok-suorituksen, jos haluaa olla paras”, sanoo Portin HS:n haastattelussa.

 

Huipulle tähtäävän ja sinne ihan tosissaan harjoittelevan on pistettävä itsensä likoon jokaisessa harjoituksessa. Tätä kuvaa hyvin ns.10,000 tunnin sääntö.

 

Huipuilla ja lähes huipuilla on yllättävän vähän eroa lahjakkuuden suhteen. Eron selittää ennen kaikkea harjoittelu..tai tarkemmin sanottuna keskittynyt harjoittelu. Se tekee harjoittelusta helposti epämukavaa, sillä siinä hiotaan suorituksen heikkouksia.

 

Hänellä, joka siitä selviää, on mahdollisuus kehittyä oman alan mestariksi sillä edellytyksellä, että on valmis tekemään (vähintään sen) 10,000 tuntia keskittynyttä harjoittelua (Lähde: Asennetta Peliin, Seiro/Viljanen, 2013).

 

Näin taannoin TV-ohjelman huippusuunnistaja Thierry Gueorgioun harjoittelusta. Hän analysoi jälkikäteen jokaisen tekemänsä harjoituksen. Tuloksena on 12 MM-kultaa ja paljon paljon muuta…

 

Työpisteeni oli vielä  reilu kolme vuotta sitten Olympiastadionilla. Katsoin silloin tällöin erään stadilaisjoukkueen fudisharjoituksia. Se oli yhdellä sanlla kuvattuna löysää tekemistä. Epäonnistuneille laukauksille ja suorituksille naurettiin ja muutenkin siinä oli “on kivaa olla yhdessä-höntsäily” -meininki.

Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vielä vaikka kuinka paljon, mutta lienee parasta lähteä tuonne raitiiseen ulkoilmaan parantamaan omaa juoksusuoritusta. Uskon, että minulla on vielä parhaat vuodet edessä, mikäli jaksan harjoitella aina vaan paremmin ja paremmin…

 

Ja mikä etten jaksaisi….

Seinä

/in /by

Eilen illalla tuli elokuva “Whiteout”, joka on wikipedian mukaan valittu kaikkien aikojen kahdeksanneksi huonoimmaksi elokuvaksi. Renny Harlinin leffat on varmaan ne seitsemän huonompaa:-)

 

Katsoin elokuvaa etelämanner-linssien läpi. Tarkoitan sitä, että olen oleillut siellä lähes kuukauden ajan. Tunnen siis mannerta hiukan, mutta en tietenkään yhtä hyvin kuin sellainen, joka on vaikkapa hiihtänyt koko mantereen halki.

 

No niin, siihen elokuvaan. Se oli todella huono ja ihan hemmetin epäuskottava. Elokuva on kuvattu Kanadassa eikä siis etelämantereella, jossa filmaaminen olisikin ihan sairaan kallista ja super-hankalaa.

 

Ensimmäinen nauru pääsi siinä kohtaa, kun pääosan esittäjä käveli kärsivän näköisenä hirmumyrskyssä – ilman kasvosuojusta. Tosi tilanteessa neidon naama (lue.iho) olisi jäätynyt alta aikayksikön. No, taidan olla vähän tosikko:-)

 

Hain aamulla Juoksijasta ison kasan maastojuoksukenkiä testausta varten. Kotiin päästyäni pistin reppuun muutaman testikengän ja lähdin lenkille.

 

Jo parin kilsan juoksun jälkeen tuli seinä vastaan. Hyvä kun pääsi eteenpäin. Kävelin hetken aikaa ja yritin uudestaan. Ei se juoksu vieläkään tuntunut hyvältä, mutta en viitsinyt kääntyä kotiinkaan päin Ei sitä aavikollakaan hommaa kesken jätetä, jos jalka ei jonain päivänä nouse.

 

Itse testaus meni hyvin ja sain ainakin yhdestä jalkineesta sen verran hyvän kuvan, että voin kirjoittaa siitä lausunnon. Itse maastokenkätesti julkaistaan elokuun puolivälissä ilmestyvässä numerossa.