Pohjoinen

/in /by

Meikäläinen lukee haukkana uutisia, joissa kerrotaan alueista, joissa olen vieraillut menneiden vuosien aikana.

 

Katse terästyi taas aamun Hesaria lukiessa, sillä “Venäjä havittelee pohjoisnapaa” kertoo jutun otsikko. Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, ettei venäläiset ole tässä asiassa yksin, sillä niin tanskalaiset (Grönlanti), , kanadalaiset, jenkit ja norjalaiset ovat pistäneet lusikkansa samaan soppaan.

 

Pohjoisnapa on minulle niin kovin läheinen alue, sillä sieltähän nämä minun seikkailuni alkoivat ja onhan se muutenkin niin ainutlaatuisen hieno paikka, ettei sitä oiken sanoin osaa kuvata.

 

Olisi enemmän kuin toivottavaa, että edellä mainitut maat voisivat sopia pohjoisnavan hallintaan (jos sitä aluetta nyt ikinä kukaan voi hallita..) liittyvät asiat samalla tavoin kuin etelämantereella on tehty.

 

 

Kansainvälisen Etelämanner-sopimuksen mukaan alue on tarkoitettu vain rauhanomaiseen ja tieteelliseen käyttöön. Aluevaatimukset on jäädytetty, eikä mannerta käytetä sotilaallisiin tarkoituksiin, ydinräjäytysten tekemiseen tai radioaktiivisen jätteen sijoittamiseen. Sopimusosapuolet ovat sitoutuneet suojelemaan Etelämantereen ainutlaatuista ympäristöä.(lähde: antarctica.fi)

 

Pohjoisen asioissa jatketaan, sillä huomenna lähden Pyhätunturille. Sääennuste lupaa melko hurjaa keliä, sillä ainakin Foreca ja yr.no ennustavat kisapäivälle sadetta ja ukkosta. Mikäli tuntureilla salamoi, niin maastojuoksukisasta voi tulla todella ikimuistoinen…

 

Sitä ennen olisi tarkoitus juosta torstain lenkki täällä kotimaisemissa. Huomiselta päivältä lenkki jää auttamattomasti väliin, sillä meikäläisellä on minuuttiaikataulu aamusta loppuiltaan.

 

 

 

 

 

Ruokasota

/in /by

Viime viikon Suomen Kuvalehdessä oli artikkeli uudesta uskonnosta, ruoasta.

Aihetta on käsitelty tälläkin sivuilla sen verran paljon, etten lähde avaamaan juttua muuten kuin toteamalla, että julkisuudessa kiistaa eri ruokavalioiden paremmudesta käyvät kiivaimmin herrat nimeltä M.Fogelholm ja A.Heikkilä.

 

Heikkilä on runtannut vastustajaansa melko huolella syyttäen häntä siitä, että  “hän (ja Pekka Puska) edustavat teollisuutta, eivät ihmisiä” (SK 31/2015).

 

Kumma kyllä, Kuvalehden jutussa(-kaan) ei otettu kantaa Antti Heikkilän mahdolliseen motiiviin ajaa voimallisesti omaa agendaansa, josta voisi siunaantua valistustyön lisäksi myös kaupallista hyötyä. Ja eihän siinä ole/olisi mitään hävettävää, päin vastoin, mutta se olisi hyvä avoimesti kertoa.

 

Meillä oli Veikan kanssa mielettömän nasta juoksulenkki. Se on aina kiva tuulettaa kaverin kanssa päätä ja ajatuksia.

 

Pidän tänään puolipäiväisen kotitoimistopäivän, joka tarkoittaa sitä, että juoksen aamusella parin tunnin lenkin ja sen jälkeen on tiedossa toimistohommia. Sama on laulu torstaina ja perjantaina lähdenkin kohti Pyhätunturia, jossa juostaan lauantaina tunturimaraton-ja puolisellainen.

 

Tämän hetkisen sääennusteen mukaan keli Pyhällä olisi +16 astetta ja sateen mahdollisuus on melko suuri, mutta aurinkokin saattaa näyttäytyä.

 

 

 

 

 

 

Önskeresan

/in /by

Oli vuosi 2006 ja valmistauduin ensimmäiseen ulkomaan seikkailuuni Pohjoisnavalle. Myös media kiinnostui tekemisistäni ja kerroin useissa haastatteluissa motiiveistani aloittaa uusi seikkailullinen ura.

 

Olin tuolloin ollut jo pari vuotta Juoksija-lehden hommissa ja kirjoitin lehteen aika paljon erilaisia juttuja. Skrivasin myös muutaman kolumnin, joista yhden nimi oli “unelmamatka-önskeresan”, Se julkaistiin muistaakseni helmikuussa 2007.

 

Unelmamatka-artikkelin inspiraatio syntyi kirjailija Göran Schildista ja hänen kirjastaan “unelmamatka”. Siinä kirjalija kertoi Välimeren matkasta, jonka hän lupasi itselleen, jos selviää sodan helvetistä. Ja hän selvisi ja piti lupauksensa. Näin hän matkasi “Daphne”-veneellään kohti Välimerta toisen maailmansodan runteleman Euroopan halki.

 

Kerroin Juoksijan lukijoille, että tuleva matka Pohjoisnavalle on minun unelmamatkani, joka oli syntynyt vuotta aiemmin ja aikomuksestani  oli myös toteuttaa se. Halusin kirjoituksellani motivoida lukijoita toteuttamaan oman unelmansa, mikä se sitten ikinä onkaan. Suurin este unelma toteuttamiseen on (vain) oma pää.

 

Tämä oli pitkä aasinsilta viime sunnuntaina esitettyyn Görän Schildin matkasta kertovaan dokumenttiin, joka on nähtävissä vielä muutaman päivän ajan Yle Areenasta.

http://areena-v3.yle.fi/tv/2883098

 

Juoksen tänään iltalenkin kaverini Veikan kanssa.