Uusi Juoksija

/in /by

Jatkan lehtifirmamme tuotteiden mainostamista. Tällä kertaa vuorossa on Juoksija-lehti, joka muuten täyttää ensi vuonna 45 vuotta.

 

Uudessa lehdessä on mm.”tavoitteena maraton”-juttu höystettynä Timo Vuorimaan (ansioitunut valmentaja/pirun kova juoksija) juoksuohjelmalla. Timo opettaa Vierumäellä ja on koulutukseltaan liikuntatieteiden tohtori, joten homma on hallussa:-)

 

Meikäläinen ei kuuntele musaa lenkkien aikana, mutta moni kuuntelee. Uusi Juoksija testasi heitä varten 8 kuuloketta.

 

Niille Juoksijan lukijoille, jotka harrastavat myös hiihtoa, on tarjolla “opi hiihdon pitävä potku”-niminen artikkeli. Jutun kirjoittajana on Hiihdon päätoimittaja Seppo Anttila.

 

Hiihtämisestä sen verran, että me lähdemme Pyhätunturille viikon kuluttua lauantaina. Siellä olisi tarkoitus antaa pertsasuksille kyytiä viikon ajan.

 

Tänään tuli heitettyä tunnin pikalenkki. Juoksin pääosin pimeillä metsäpoluilla otsalampun tuoman valon turvin. Tosi nastaa.

 

Luotan otsalampuissa Petzlin tuotteisiin (ex-sponsori). Petzlin Ultra Rush on helppokäyttöinen ja valotehoa on kuin pienessä majakassa.

Revontulia

/in /by

Oltiin kaverin kanssa eilen lenkillä klo.20.00-21.00 välisenä aikana ja juoksun loppuvaiheen aikana bongattiin todella hienot revontulet!

 

Eilisestä lenkistä vielä sen verran, että pottuvarvas on erittäin hyvässä kunnossa eikä haittaa siis mitenkään juoksua.

 

Ja sitten lehtiuutisia. Vuoden viimeisin Hiihto-lehti on ilmestynyt. Selasin lehden nopeasti läpi ja pitää sanoa, että taas on 84 sivua tiukkaa asiaa.

 

Uudessa numerossa on mm “kaikki hiihtotekniikat opettava hiihtokoulu” ja todella mielenkiintoinen juttu sinkistä. Urheileminen kun lisää sinkin tarvetta mm.siksi, että liikunnan vaurioittamasta vuotaa sinkkiä, joka erittyy virtsaan..ja hien kautta pois. varsinkin kun harjoitellaan (tai seikkaillaan) lämpimissä olosuhteissa, niin hien mukana menetetty sinkkimäärä voi muodotua merkittäväksi.

 

Tällä viikolla ilmestyy myös vuoden viimeisin Juoksija. Siitä lisää tulevina päivinä.

Varvas

/in /by

Kuten eilisessä blogissani mainitsin, niin iskin lauantain Nuuksion lenkilläni oikean jalan pottuvarpaan puun juureen.

 

Nyt näyttää siltä, että onni oli onnettomuudessa mukana. Varvas ei ole turvoksissa tai saanut uutta väriä pintaan, joten kaikki lienee ok.

 

Pidin kuitenkin tänään juoksuvapaan, just in case. Käyn varmaan huomenna kokeilemassa miltä juoksu tuntuu…

 

PS. Ihminen on sitten etevä. Hän kuvittelee voivansa säätää maapallon lämpötilaa aivan kun hänellä olisi hallussaan termostaatti ja maaginen kyky hallita ja johtaa luontoa. Voin ihan kokemuksesta sanoa, että ei muuten ole.

Ihmisen olisi hyvä opetella nöyryyttä. Sen opiskelu onnistuu vaikkapa siirtymällä tietokoneen ja pehmeän sohvan ääreltä olosuhteisiin, jotka opettavat kuinka pieneksi sitä itsensä voi tuntea.

En ole ihan varma tarvitseeko luonto meitä, mutta siitä olen varma, että me tarvitsemme luontoa.

Ugh.