1666

/in /by

Taas tuli tasaluku täyteen eli tämä on järjestyksessään 1666.aivopieru tälle sivustolle.

 

Kyllä se vaan on kiva käydä tuulettamassa haisevia juoksutamineita ja miksei ajatuksiakin hyvän kaverin kanssa. Juoksimme kaverini Raunon kanssa Nuuksiossa noin tunnin ja kolme varttia.

 

Ehkäpä ensi kertaa kävelimme kaikista jyrkimmät ylämäet, sillä niiden juokseminen on pohjehoitoa pahimmasta päästä. Samaa olen suositellut juoksukoululaisilleni, sillä aivan jyrkkään kulmaan juokseminen rasittaa pohkeiden lisäksi aivan tuhottomasti akillesjänteitä.

 

Siinä ripeästi kävellessä voi ottaa huikkaa juomapullosta ja nauttia muutakin evästä. Minulla oli eilen mukana pari energiageeliä (Clif ja Honey Stinger) sekä muutama taateli.

 

Illan juoksutreenin jälkeen sahasin (käsisahalla) vielä tunnin verran “jämälautoja”, joita on kiva poltella takassa talven kylmimpinä päivinä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Uudet popot

/in /by

Olen käyttänyt Adidaksen Boost Glide-kenkää lähinnä kävelykenkinä, mutta otin ne tänään siihen käyttöön, johon ne on suunniteltu eli juoksuun.

 

Kokeilin näitä Adduja (tosin) pariin otteeseen viime vuonna, kun testasimme niitä (ja kymmeniä muita..) Juoksijan kenkätestiin. Sain tämän parin palkinnoksi tehdystä työstä eli ei näitä testihommiakaan rahan takia tehdä:-)

 

Lähdin sunnutaiaamun lenkille eilisen Masokistin Unelman innoittamana. Heti ensimetreiltä lähtien Adidaksen Boostit tuntuivat tosi hyviltä. Esimerkiksi New Balanceihin verrattuna ne tuntuvat selvästi napakammilta. Juoksin kohtuu vauhdikkaan lenkin yrittäen pitää huolta hyvästä juoksutekniikasta…ja ihan hyvin taisin onnistuakin.

 

Juoksen maanantaina lenkin Nuuksiossa kaverini Raunon kanssa. Testaamme samalla muutamaa reppua syyskuun Juoksijaa varten. Reppujen on oltava testattuina kuun loppuun mennessä, vaikka itse syyskuun numero ilmestyy “vasta” 24.9.

 

Testaan ja kirjoitan jutun syyskuun numeroon myös kolmesta kevyestä juoksutakista, joten kivoja hommia tuntuu riittävän-:)

Hienoja suorituksia

/in /by

Kyllä eilen lauantaina oli mahtava päivä. Olin (siis) seuraamassa, kannustamassa ja huoltamassa Masokistin Unelma-kisassa 100 kilsan juoksijoita.

 

Juoksijoita oli 40, joille oli tiedossa kuumaa kyytiä, sillä lämpötila nousi päivän aikana ainakin 25 asteeseen. Optimaalinen lämpötila juoksijalle on noin kymmenen astetta viileämpi.

 

Mistään massatapahtumasta ei ollut siis kysymys, vaan enemmänkin pienehkön ultrayhteisön kokoontumisajosta, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa..jollei vielä kisan alussa, niin ainakin lopussa.

 

Ultrajuoksijoiden keskuudessa leimallista on kanssakilpailijoiden  tsemppaaminen ja yhteisöllisyys.

 

Pieneistä murheista ei valiteta, vaan kukin juoksija etenee hammasta purren kohti tavoitettaan.  Jos nämä ultrajuoksijoiden hienot asenteet saisi juurrutettua tähän yhteiskuntaan laajemminkin, niin taantuma saisi kyytiä.

 

Kisan voitti 24-vuotias heppu, jonka nimen myös kerron, kunhan saan sen jostain ongittua. Hänen juoksua oli todella hieno katsoa, sillä harvoin ultrakisoissa saa nähdä niin “uljasta” askellusta.

 

No, otaksun, että kun ikää karttuu, niin kyllä se askel siitä hieman madaltuu:-)

 

Kirsi juoksi hienosti ja paransi edellisvuoden ennätystä aikaan 11h14min. Potentiaalia on 10h alkavaan lopputulokseen.

Kerroin kisan johtajalle, että aikomukseni on osallistua Masokistiin parin kolmen vuoden kuluttua, kunhan saan nämä (ainakin) kaksi jäljellä olevaan seikkailua kunnialla läpi.

 

Onnea vielä kaikille 100 kilsaa juosseille ja kiitos kisajärjestäjille!