Testitulos

/in /by

Kirjoitin viime viikonloppuna blogiini Sami Jauhojärvestä, joka puolestaan oli kirjoittanut Hiihto-lehteen ravintoon liittyvän artikkelin.

 

Kultamitalihiihtäjä kertoi juovansa yhden litran vettä kahtakymmentä painokiloa kohden eli hänen tapauksessaan 3,5 litraa per päivä. Sen päälle tulevat vielä treenin aikana kulutettu ja ravinnosta saatu neste.

 

Otin tehtäväkseni kokeilla mitä vaikutuksia veden latkimisella on? Aavikoilla ja jäätiköillä juon todella paljon, mutta kotioloissa nirkosesti.

 

Vetäsin viikon aikana parhaimmillaan päivää kohden 3 litraa osin “terästettyä” vettä. Sekoitin aika ajoin “PH-emäsjauhoa” juomapullooni.

 

Niinä päivinä kun litkin reilusti vettä, niin olo oli virkeä heti aamun ensi hetkistä iltaan asti. Palautuminen lenkistä ja muusta urakoinnista sujui selvästi paremmin verrattuna päiviin, jolloin keskityin kahvin, teen ja sen sellaisen juontiin.

 

Eilinen oli hyvä esimerkki päivästä, jolloin join aamupäivän aikana reilusti kahvia, vähän teetä, mutta en yhtään vettä. Lähdin lenkille alkuiltapäivästä ja veto oli veks alusta loppuun.

 

Pyrin jatkossa juomaan minimissään kolme pullollista (0,7 litraa) vettä päivää kohden.

 

Tein tänään teknikkajuoksulenkin, joka ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Minulla oli jalassa kengät, jotka on suunniteltu metsälenkeille ja minäpoika juoksin asvaltilla ja hiekalla, en siis maastossa.

 

Huomenna on tarkoitus ottaa nestettä ja ravintoa mukaan pitkälle sunnuntailenkille.

 

Maasta sen pienikin ponnistaa

/in /by

Käyn kohtuu usein outdoor-liikkeissä, kuten Partioaitta, ja urheilukaupoissa katsomassa mitä kaikkia tuotteita ja härpäkkeitä on tarjolla.

 

Mitä esimerkiksi outdoor-vaatteisiin tulee, niin harvassa ovat kotimaiset toimijat. Halti on piristävä poikkeus ja mikäli lehtitiedot pitävät kutinsa, niin merkki on uusiutumassa designiä myöden.

 

Mitkäs tuotemerkit sitten ovat ulkoilumarkkinoiden valtiaita? Itse asiassa ruotsalaiset ja norjalaiset kepittävät meidät tässä melkein kuus nolla. Tuotemerkit kuten Haglöfs, Fjällräven, Peak Performance ja monet muut ovat kaikki ruotsalaisia. Norskeilla on mm.Bergans, Devold ja mitä kaikkea niitä onkaan.

 

Nostan kyllä hattua länsinaapureille siitä, että he ovat luoneet vaatemerkkejä, joita myydään (pää märkänä) ympäri maapalloa.

 

Olen erittäin ilahtunut siitä, että Haltin lisäksi supisuomalainen vaatemerkki Sasta on ottanut jo ensiaskeleet kohti globaalia markkinaa. Tapasin oheisessa Hesarin artikkelissa mainitun Juha Latvalan pari päivää sitten ja toivotin kovasti onnea vaativaan tehtävään.

 

Sen tiedän, että Sastan tuotteet kestävät vertailun vaikkapa Haglöfsiin ja Fjällräveniin milloin ja missä vaan. Kyse ei olekaan pelkästään tuotteen laadusta vaan siitä, että tuotemerkistä tulee niin haluttu, että siitä ollaan valmiita maksamaan premium-hintaa. Helpommin sanottu kuin tehty.

 

Pidän peukkuja Sastalle ja muillekin kotimaisille tuotemerkeille.

 

http://www.hs.fi/raha/a1441944069738?jako=b49814dcf6e46467230df6f3dc249a8d&ref=fb-share

 

Lehtiä

/in /by

Lehtiä putoilee pihamaalle ja jokunen on löytänyt tiensä myös postilaatikkoon.

 

Eilen ilmestyneessä Juoksija-lehdessä on paljon mielenkiintoisia juttuja. Kannattaisiko ostaa yhden vai useammat kengät? Sen lisäksi lehdessä on mielenkiintoinen ja opettava artikkeli “voimalla nopeammaksi”. Voima nimittäin parantaa juoksuvauhtia ja ehkäisee rasitusvammoja…

 

Lehti testasi (siis me testasimme) 12 reppua ja kisaliiviä. Kokeilimme kesän aikana siis tusinan verran erilaisia reppuja ja kisaliivejä. Kisaliivit ovat selkäpuolelta perusreppuja pienemmät, mutta osan kuormasta voi piilottaa repun etupuolen taskuihin. Näin tavaroiden paino jakautuu hieman tasaisemmin.

 

Testissä oli vain hyviä reppuja. Salomonin S-Lab Advanced Skin 3 (nimihirviö) voitti testin. Oma suosikkini Nathan Vapor sai 3,5 tähteä viidestä ollen testin 4.paras reppu. Tykkäsin myös Salomonin repusta todella paljon. Olen käyttänyt Libyan Saharassa ja Grönlannissa Salomonin reppuja ja se ovat kyllä laadultaan ja käyttömukavuudeltaan ihan aatelia.

 

Meitä testaajia oli (siis) useampia, yhteensä seitsemän juoksijaa, jotka testasivat erittäin tarkasti kunkin repun päivittäisillä lenkeillään.

 

Testaajan duuni on mukavaa, mutta myös hieman puuduttavaa ainakin tällaiselle intiaanille, joka ei pidä lippusten ja lappusten täyttämisestä lainkaan. Laadimme ennen testirupeaman alkua nelisivuisen testilomakkeen, joka piti täyttää jokaisen, siis kahdentoista repun osalta.

 

Sen jälkeen puimme toimituksessa reppuja ja niiden saamia palautteita. Tämän jälkeen kirjoittamisnakki osui Pena Rekirannan kontolle. Se oli varmaan maailman epäkiitollisin tehtävä, mutta hyvin mies siitä selvisi!

 

Jutun laajuus on kaikkiaan yhdeksän sivua ja voin sanoa, että jokaisen sanan eteen on valutettu ihan hemmetisti hikeä.

 

Lokakuun numerossa on laajahko juttu otsalampuista. Ulkoistin itseni siitä duunista, sillä a)osaamiseni ei riitä otsalamppujen vaativaan testaamiseen b) se ei kiinnostanut:-)

 

Uudessa Juoksijassa on myös juttu vuorijuoksusta, johon tunnen aika kovaa paloa.

 

Olin tänään sanomalehden haastattelussa. Lehti on kirjoittanut ansiokkaita juttuja harrastejuoksijoille. Keskustelin toimittajan kanssa lähinnä juoksuvarusteista. En tiedä milloin juttu ilmestyy, mutta, sisällön tietäen, varmaan tässä kuluvan syksyn aikana.

 

Juoksen tänään 1h30 minsan lenkin ja teen myös kevyen lihaskuntotreenin. Treenikaverina on kirves.

 

Hyvää viikonloppua!