Epätavallista

/in /by

Moi taas.

 

Nokka vuotaa. En tiedä johtuuko se siitä, että olen vetänyt puupölyä nokkaan vai siitä, että joku pöpö on iskenyt?

 

Meillä päättyi pari päivää sitten pihavajan rakennusprojekti ja sen seurauksena olen (ehkä) saanut yliannostuksen puupölyä kitusiini.

 

Niin tai näin, jätän tämän päivän lenkin väliin ja keskitän tarmoni mm.piha-alueen siivoamiseen. Huomenna on tarkoitus vetäistä kunnon metsäjuoksulenkki.

 

En pelleile terveyden kanssa. Kroppaa kannattaa kuunnella eikä sen kanssa kannata ryhtyä kilpasille. Vähän sama juttu kuin luonnon kanssa. Voittaja tiedetään, joten on tyhmää yrittää voittaa sitä.

 

Kuluvan vuoden aikana muutama kuuluisa BASE-hyppääjä on menehtynyt. Ekana lähti Dean Potter ja viime viikolla uutisoitiin Toby Benhamin kuolemasta. Benham tunnettiin paremmin nimellä Lucky Chance….

 

Miehelle sattui jokunen vuosi sitten läheltä piti-tilanne, josta hän kuitenkin selvityi. Blogin lopussa on miehen youtube-tilitystä pian onnettomuuden jälkeen.

 

Varmaan 99,9999..% kysyy, ihmettelee, kritisoi, hulluksi haukkuu..näitä ihmisiä, joiden jokainen hyppy voi olla viimeinen.

 

Minä en. Kuten en soimaa vaikkapa hyvää seikkailukaveriani Gregia, joka lähtee melko puupäiseen yritykseen soutaa Atlantin halki.

 

Mies on avannut (hienot) nettisivut. Näin Greg Maud kuvaa syitä, miksi hän haluaa “live beyond the ordinary”. Allekirjoitan jokaisen sanan.

 

Living beyond the ordinary (Mr.Greg Maud)

A lot of people ask why I set out on these often crazy trips and to be honest, I don’t know. They take me away from my precious family and I miss them every second I’m away. And I know they worry about me when I’m gone. So why? Are they fun? It depends how you define fun, I guess. Adventures aren’t really adventures unless there’s some element of danger. They can be gruelling. Mentally and physically they can grind you down until all you can think about is just putting one step in front of the other. You’re either freezing in sub-zero temperatures or your skin is blistering from the heat even when you’re in the shade. They push you far beyond limits you never knew existed. It can be heart-breakingly lonely and there have been a few times when I thought I’d never get home. But the call of adventure is so strong that it’s a need. Fulfilling that need makes me feel blazingly alive.

Some people have to travel beyond the known horizon every now and then. I’m one of them. But what’s even stronger is the call of family and they are what keep me going and what always brings me home.

http://gregmaud.co.za/about

 

 

Ja tässä alla Lucky Chancen haastattelu.

 

 

 

Usvassa

/in /by

Mikäli olette liikkuneet ulkosalla aikaisin aamulla, niin olette varmaan huomanneet hienon luonnonilmiön, sakean aamu-usvan.

 

Päätimme eilen toimituksessa, että lähdemme tänään metsästämään täydellistä usvaa ja kuvaamaan samalla juoksijoita auringon nousun aikaan. Se tarkoitti sitä, että herätys oli heti viiden jälkeen ja ajo kohti Paloheinää alkoi.

 

Kuvaajamme, joka on Hiihto-lehden päätoimittaja Seppo Anttila, oli jo paikalla katsomassa parhaita kuvauspaikkoja.

 

Seppo kuvaili jonkin aikaa meikäläistä, kun olin ensimmäisenä paikalla. Pian sen jälkeen paikalle karautti päätoimittaja Tomi Savolainen ja kaksi muuta juoksumallia.

 

Hyvin oli Seppo juoksupaikan valinnut, sillä niin hienoa usvaa näkee harvoin. En ole vielä nähnyt aamun kuvasaldoa, mutta eiköhän sieltä joku julkaisukelpoinen foto syntynyt.

 

Luulen, että päivän lenkkeilyt olivat siinä, mutta huomenna jatketaan pitkällä metsälenkillä.

 

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pää pensaaseen?

/in /by

Ainakin toistaiseksi, kuluva syyskuu on tarjonnut todella heinot puitteet juoksulenkeille.

 

Kävin eilen VG:n kanssa  metsälenkillä puoli kasin ja puol ysin välisenä aikana. Ei voi muuta sanoa, kun että keli oli niin kohdillaan, kun se tähän vuodenaikaan vaan voi olla. Ei se lenkkiseurakaan sieltä huonoimmasta päästä ollut.

 

Olen käynyt menneinä vuosina luennoimassa erilaisissa yrityksissä ja yhteisöissä. Nyt viime aikoina selvästi vähemmän kuin ennen, mutta se taas on ihan oma stoorinsa.

 

Käyn 99%:sti toimeksiantajan kanssa läpi ne aiheet, joista hän/he toivovat minun puhuvan. Yksi aihe ylitse muiden on “ihmisten kangistuminen vanhoihin kaavoihin”.

 

Se, että teemme asioita samalla tavalla kuin ennen on ihan luonnollista. Se saattaa luoda turvaa tässä epävarmassa maailmassa. Ehkäpä suurin syy kaavoihin kangistumisessa on, että olemme tulleet hieman laiskoiksi. Uuden oppiminen vaatii ponnistelua.

 

Mutta, uuden oppiminen  ja toimintamallit antavat myös mahdollisuuksia, joita wanhassa pitäytyjät eivät ikinä kohtaa.

 

Vielä pari kymmentä vuotta sitten työntekijä ja työantaja tekivät sopimuksen, joka perustui lojaalisuuteen Työntekijä saattoi odottaa työantajalta lojaalisuutta vastapalveluna omalle lojaalisuudelle

Tänä päivänä tilanne on aivan toinen. Halusimme tai emme.

 

Nyt puhutaan osaamisen ylläpitämisestä. Työntekijän ainoa työsuhdeturva on oma osaaminen. Niin kauan kuin sinulla on osaamista, josta nykyinen tai tuleva työnantaja on valmis maksamaan, niin voit nukkua yösi rauhassa. Viisas työntekijä ymmärtää pitää huolta omasta osaamisesta. Se ei tule kun Manulle illallinen.

 

Kun lukee viime päivien lehtiä, niin voisi kuvitella, että Suomessa on voimakas muutosvastarinta uudistuksia vastaan. Tiedoksi, niin aina on ollut ja tulee olemaan.

Muutos ja uudistuminen saattaa tuntua aluksi hieman haljulta, mutta yleensä se kannattaa. Kannattaa miettiä, että mikä on vaihtoehto ja mihin se johtaa?

 

Ikäviä asioita ja päätöksiä ei kannata lakasta maton alle. Ne tulevat eteen joka tapauksessa. Mitä pidempään muutoksia lykätään, niin sen voimakkaammat ovat niiden vaikutukset.

 

Johtajien tehtävänä on tehdä päätöksiä. He eivät voi mennä sen asian taakse, että niitä vastustetaan. Jos näin olisi, niin mikään ei ikinä muuttuisi.