Puheluja

/in /by

Soitin tänään Mr.Gregille… kauas sinne Atlantin valtamerelle.

Siellä tuntuu olevan kaikki ihan ok, vaikka äänestä kuuli, että mies on todella väsynyt. Keli oli aurinkoinen ja tällä hetkellä myötuuli siivittää Gregiä kohti määränpäätä, jone hänen on tarkoitus torstai-iltana. Voin kyllä kuvitella sen riemun, kun yli 1,5 vuotta kestänyt projekti on vihdoin ohi. Ja myös sen tyhjyyden, kun paluu arkeen koittaa…

 

Lupasin siinä puhelun aikana soutaa itsekin peräti puoli tuntia. Greg kysyi, että mikset soutaisi tuntia hänen kanssaan. Ei siinä mitään, menin puhelun jälkeen sporttihuoneeseen ja aloin soutamaan. Ja tuntihan siinä meni ihan rattoisasti.

 

Soitin myös toisen puhelun “toiselle puolelle maapalloa”. Se puhelu liittyi tulevaan aavikkojuoksuun. Odotan jännityksellä seuraavaa puhelinlaskua.

 

 

 

 

 

Kroppaa likoon

/in /by

Aina silloin tällöin, joku juoksukärpäsen pistämä (vai pitäisikö sanoa juoksuhyttysen..) kansalainen ottaa minuun yhteyttä ja kyselee vinkkejä.

 

Sen näkee jo aika nopeasti onko kyseinen henkilö aidosti kiinnostunut oppimaan jotain uutta vai onko meikkosen/naikkosen tavoitteena nostaa vain omaa profiiliaan. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvalla on suuret korvat, jälkimmäisellä suuri suu.

 

 

Viimeisten kuukausien aikana kysymykset ovat liittyneet polkujuoksuun ja maratonia pidempiin. matkoihin. Yksi sun toinen on ilmoittautunut kisoihin, joiden maasto-olosuhteet ovat haastavat.

 

Kyseiset henkilöt tykkäävät juksusta yli kaiken, mutta liian moni harjoituksista kuluu joko juoksumatolla tai sisähallissa.

 

Jos päämäärä on asetettu kisaan “hankalissa” olosuhteissa, niin niiden perään on hinguttava(!!) myös harjoituksissa.

 

Kuuleman mukaan, kulunut talvi on ollut suksien myynnin osalta surkea, mutta nastalenkkarit ovat käyneet hyvin kaupaksi. Jos niitä on vielä kaupoissa, niin eiköhän ne myydä pian loppuun.

 

Tänään tiet olivat megaliukkaat, mutta metsäpoluilla oli hyvä edetä. No, märkäähän siellä on, mutta jos ei pelkää jalkojen kastumista, niin metsikkö on ihan paras paikka treenata juoksua. Eikä siellä ole ruuhkaa. Tänään, noin kahden tunnin juoksun  aikana, en nähnyt ristin sieluakaan. No, yhden oravan bongasin…

 

Vaikka olen samoillut näitä seutuja jo usean vuosikymmenen ajan, niin aina löytyy uusia reittejä. Olen jo pitkään miettinyt mihinköhän yksi kapea metsätie päätyy ja tänään oli aika ottaa se selville.

 

Metsätie muuttui pian kapeaksi poluksi tiheän kuusimetsän keskellä. Juoksin polkua välillä niin lujaa kun jaloista lähti. Vauhtihurjastelun lopputuloksena oli pienet pannut. Jalka vaan lipesi alta ja meikäläinen otti lähituntumaa maastoon.

 

Päädyin lopuksi hiekkatielle, joka oli turkasen liukas. Etenin sitä parisen sataa metriä, kunnen huomasin ison luolaston. Ihmettelin siinä, että onkohan tuo jokin väestönsuoja, mutta kyseessä olikin Kaupunkallion lämpökeskus. Siellä luolan uumenissa puksuttaa pari lämpökattilaa, jotka tuottavat espoolaisille kaukolämpöä.

 

Olin siis aivan Espoon keskuksen lipeillä. Päätin kääntyä takaisin ja juosta takaisin lähtöpisteeseen. Hieno lenkki!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusia ärsykkeitä

/in /by

Kuluneen talven aikana juoksutreenit ovat kulkeneet samoja polkuja tallaillen.

 

Huomasin eilisellä juoksulenkillä. että vauhtikestävyys on melko heikolla kantimilla. Juoksin alkumatkan metsäpoluilla (ja pelto-osuudet lumihangessa), mutta päätin heittää noin treenin puolivälissä isomman vaihteen päälle ja siirryin juoksemaan ulkoilureitille.

 

Ainakin Espoon keskuspuiston kävelyyn ja juoksuun tarkoitettu baana oli huippukunnosssa, joten myös juoksuvauhti nousi totuttua nopeammaksi.

 

Monet muut juoksuominaisuudet ovat varmaan ihan hyvällä tolalla, mutta eilisen perusteella vauhtikestävyys on …miten sen nyt positiivisesti sanoisi…ei tule mitään mieleen….aika hanurista.

 

No, sitä saa mitä tilaa. En ole edes keskittynyt vauhdikkaisiin lenkkeihin, sillä niiden aika tulee varmaan keväämmällä.

 

Juoksuun liittyvät tavoitteet on asetettu marras-joulukuulle, jolloin juoksen noin kuukauden putkeen 50 kilsaa päivässä.

 

Olin eilisellä lenkillä myös hieman väsynyt . Edellisen päivän hiihto-ja juoksu tuntuivat selvästi kropassa.

 

Vedän viikonloppuna kaksi hieman pidempää lenkkiä, jonka jälkeen otan päivän kaksi palautellen.

 

Olin viimeksi torstaina yhteydessä seikkailukaveriini Gregiin. Atlantilla oli kova myrsky ja ukonilma, joten Greg päätti viettää hieman ylimääräistä aikaa ahtaassa makuusopissaan. Mies sanoi, että jos hän seisoisi soutupaattinsa kannella, niin salama saattaisi luulla häntä mastoksi. Greg on 191 cm pitkä….