Tikissä ja tiltisssä

/in /by

Näin ne tuntemukset muuttuu viikon aikana. Tiistaina olin sellaisessa tikissä, että olisi voinut kiskaista lenkin aavikolle ja takas, mutta tänään olin niin tiltissä, että hyvä kun sai lenkkarit sidottua jalkaan.

 

No, sain sentään tehtyä tunnin lenkin. Eilen plakkariin kertyi hölköttelyä 1,5h.

 

Huomenna juoksen aamulenkin, jonka jälkeen lähden päivystämään SkiExpoon Helsingin Messukeskukseen. Kustannus Oy Juoksijalla on perinteiseen tapaan messuilla ständi, jossa myydään firman kolmea eri lehteä joko irtonumeroina tai tilauksina.

 

Minua ei tapaa firman ständillä, sillä siellä on A-luokaan myyntitiimi hommissa. Meikäläinen on parempi seurustelu-upseerina kuin kauppamiehenä, joten mut on ulkoistettu niistä hommista:-)

 

Käyn messuilla tapaamassa kaikkien lehtiemme mainostajia ja löytyy sieltä varmaan muitakin tuttuja naamoja.

 

 

Testiuskovaiset

/in /by

Tämän päivän Hesarissa on iso ja hyvä juttu hiihtäjä Krista Pärmäkoskesta.

 

Juttua lukiessani katseeni kohdistui kahteen seikkaan. Yksi. Pärmäkoski harjoitteli vuonna 2014-2015 730 tuntia. Tähän yhteyteen olisi  pitänyt kirjoittaa “VAIN” 730 tuntia, sillä se on ammattiurheilijalle todella vähäinen luku. Olen joinakin vuosina jolkotellut 750 tuntia vuodessa sellaisella puoliammattimaisella otteella.

 

No, kuten toimittaja Jussi-Pekka Reponen kirjoittaa, niin Pärmäkoski on tullut pois mukavuusalueeltaan, sillä millään muulla sanalla tuota harjoitusmäärää ei voi kutsua.  Hesarin artikkelissa kerrotaan, että Pärmäkosken harjoitusmäärä nousi 850 tuntiin, joka on kieltämättä aika iso harppaus.Olisi ollut mukava lukea, kuinka paljon esimerkiksi norjalaiset hiihtosiskot treenaavat vuosittain. Veikkaan, että hemmetin paljon enemmän. Jos on harjoitellut kovaa, niin se näkyy naamavärkistä ja kropasta ihan kilsojen päähän.

 

Toisaalta,harjoitustunteja voi kerryttää vaikka kuinka paljon, mutta ratkaisevaa on, mitä siellä harjoituksissa tapahtuu.

 

Toinen asia, joka pisti HS:n jutussa silmään oli hiihtäjän lisääntynyt mittarin käyttö. Hän jopa nukkuu sykemittarin kanssa, jotta tiedetään onko hiihtäjä palautunut “raskaasta” harjoittelusta.

 

En ole erityisen mittariuskovainen, joka tietenkin paistaa läpi tästäkin blogikirjoituksesta. Jotenkin jutusta vaan paistoi (näiden värittyneiden linssien läpi) kova usko siihen, että “voinko lähteä harjoittelemaan kun mittari näyttää punaista?” (=olo tuntuu kuormittuneelta).

 

Älkää stressatko niistä mittareista ja niiden väreistä. Antakaa palaa vaan!

 

Joka ikinen vuosi suomalaisten mäkihyppääjien kerrotaan tehneen kesä-ja syyskaudella ennätyksellisiä suorituksia. Testiolosuhteissa. Pomppu ja muut ominaisuudet ovat huippuluokkaa.

 

Sitten kun kausi alkaa (ja jatkuu..), niin suurin osa miehistä karsiutuu 2.kierrokselta. Kannattaisi varmaan tulla välillä pois sieltä testilabrasta ihan oikeisiin hommiin….

 

 

 

 

Iltalenkki

/in /by

Juoksen normaalisti lenkkini aamulla tai viimeistään iltapäivällä.

 

Eilisestä aikataulusta johtuen juoksutreeni ajoittui vasta loppuiltaan. Onneksi.

 

Pimeässä pakkassäässä oli nimittäin todella hauska juosta. Ensinnäkin, oli erittäin hiljaista. Muutamaa koiran ulkoiluttajaa lukuunottamatta en nähnyt ristin sielua.

 

Kuuntelin vain lenkkareistani syntyvää ääntä. Juoksufiilis oli niin hyvä, että välillä oli vaan pistettävä ns.hanaa.

 

Kunto tuntuu tällä hetkellä melko hyvältä. Paremmalta, kun vuoisi sitten tähän aikaan. Luulen, että olen löytänyt hyvän harjoitusrytmin.

Viikonlopun vähän yli kolmen tunnin maastolenkit ovat tehneet todella hyvää. Sen päälle on tullut hieman toinen viikonlopun lenkki, pari semi-pitkää lenkkiä ja kaksi lyhyempää kiskaisua.

 

Olen jättänyt juoksematta Nuuksion jyrkimmät ylämäet; ne ovat nimittäin nilkoille ja pohkeille äärimmäisen rasittavia koettelemuksia.

 

Duunikaverini Paunosen Ari from Juoksija-lehti muistutti minua jo vuosia vuosia sitten, ettei ylämäkivetoja kannata tehdä liian jyrkkään ylämäkeen.

 

Uskoin miestä, mutta vasta monta monta vuotta myöhemmin:-) Olen siis kävellyt rivakasti kaikista jyrkimmät Nuuksion mäet ja aktivoinut kävellessä pakaralihaksia. Samalla voi juoda ja heittää huuleen vaikkapa energiageeli.

 

Edellä mainitusta syystä johtuen olen saanut syksyn aikana lisää voimaa jalkoihin. Metsässä tehdyt “rommellukset” ovat myös antaneet jerkkua jalkoihin.

 

Olen kantanut puupöllejä, työntänyt painavia kottikärryjä upottavassa mutavellissä. Se on ollut todellä hyvää treeniä koko kropalle.

 

Jos kaikki menee kuin elokuvissa, niin juoksen aavikolla tammi-helmikuun aikana. Miten treenaan noin kaksi seuraavaa kuukautta?

 

Don´t fix it, if it is not broken. Se pätee vanhoihin taloihin ja miksei myös (en nyt sano wanhaan, mutta jo elämää nähneeseen..) juoksijaankin.

 

Suomeksi sanottuna, aion jatkaa samalla tiellä myös loppuvuoden ajan. Kuuntelen aktiivisesti kehoa ja jos jotain pitää muuttaa, niin se muutetaan. Piste.

 

Tänään juoksen kahden tunnin lenkin ja teen lihaskuntotreeniä.