Kerroin jossain aiemmassa blogissani, että en aio tällä kertaa juosta hotellin matolla. No, arvaatte varmaan miten tämän lupauksen kanssa kävi. Liha on heikko.
Muuten päivä tällä mantereella on kulunut tietokoneen äärellä. Valmistelutöitä riittää, sillä illan ohjelma on jäntevä.
Minulla on em.tärkeiden tapaamisten lisäksi tiedossa myös muutama lehtihaastattelu. Tämä tuli minulle (iloisena) yllätyksenä.
Kuten otsikossa seisoo, niin pityää kyllä aina välillä nipistää itseään..onko tämä kokemaninyt ihan totta.
Olin (siis) eilen treenaamassa fudista pohjoismaisista suurlähetystätyöntekijöistä koostuvan joukkueen kanssa.
Sain kutsun osallistua tänään järjestettyyn jalkapalloturnaukseen, johon osallistuivat keikkien maanosien joukkueet.
Olin mukana pohjolan joukkueessa, joka koostui (yllätys yllätys..) Tanskan, Norjan (etenkin Ruotsin) ja Suomen lähettiläsporukasta.
Pelasin pääasiassa vaihtopemnkillä, mutta pääsin mukaan pelin tuoksinaan mm.Japania ja yhdistettyä Ranskan ja Italian joukkuetta vastaan. Pohjolan joukkeemme sijoittui turnauksessa upeasti kolmanneksi-Todistusaineistoa löytyy..julkistan turnauksesta otetuuja kuvia siinä vaiheessa, kun retkikunnan tavoite julkistetaan.
Olosuhteet olivat lievästi sanottuna aavikkomaiset. Lämpöä oli varjossa 30 astetta ja naama on auringon jäljiltä punaisena kuin keitetyllä ravulla. Kenttä pollysi kuivasta hiekasta johtuen tosi paljon, vaikka järjestäjät kastelivat sitä vähän väliä.
Veikkaan, että huomenna jalat ovat matsien jäljiltä todella kankeat:-)
Huomisesta vielä sen verran, että illalla on tähän astisistä palavereista ne tärkeimmät.
Ensimmäinen päivä täällä kohdealueella on kulkenut aurinkoisissa merkeissä.
Ei pelkästään siksi, että lämmintä riittää, vaan myös siksi, että aavikkojuoksuun liittyvät asiat tuntuvat edistyvän mallikkaasti.
Sain tänään kutsun pelata jalkpalloa paikallisten herrojen kanssa ja entisenä (ja paintus sanalle entisenä) futaajana otin kutsun kiitollisena vastaan.
Tässä muutama huomio pallokentältä. Pikaiset spurtit saivat hengen salpaantumaan, joten seikkailujuoksija on nähty nojailemassa polviin.
Toinen huomio. Vaikka kuinka yrittää malttaa mielensä..ja vakuuttaa itselle, ettei jokaisen palloon tarvitse kurottaa, niin toisinhan siinä kävi.
Yksi liiallinen venytys tuntui nilkassa todella huonolta ja olin jo lähdössä kentältä pois, mutta päätin kuitenkin jatkaa pelailua. Heti fudistreenauksen jälkeen juoksin suurlähettilään kanssa puolen tunnin lenkin, jonka aikana nilkassa ei tuntunut mitään kipuja.
Huomenna jatketaan,,nimittäin pallon perässä juoksemista. Lupaan ottaa iisisti. Mun pelipaikka lauantaina lienee enemmänkin siellä vaihtopenkin puolella.
