Arviolta jopa puolet uusista aloittavista yrityksistä katoaa toiminnan alkuvaiheessa niin sanottuun kuoleman laaksoon.

 

Uskon, että myös monien retkikuntien suunnitelmat poltetaan takassa ensimmäisen vuoden kahden aikana, kun oikein mikään ei suttaannu.

 

Mikä avuksi, jos lyö jatkuvasti päätään labyrintin seinään?

 

Oman kokemuksen mukaan kovalla työllä, uskomalla omaan juttuun, apuvoimien etsinnällä, jalkautumalla, huilimalla välillä ja sparrauksella! Tarvitaan ennenkaikkea kylmiä hermoja ja tukea.

 

Huomioni mukaan emme ole kovin hyviä pyytämään apua. Minulla ei taas ole mitään ongelmia kysyä jeesiä, sillä en todellakaan kuvittele osaavani kaikkia asioita. Silloin kun sormi menee suuhun, pyydetään jeesiä ja sitä yleensä myös saa. Ainakin minä olen saanut …ja ihan roppakaupalla!

 

Apua kannattaa myös tarjota, vaikka joku ei sitä älyä välttämättä pyytää.

 

Aavikkoprojekti on edennyt upeasti tämänkin päivän aikana. Ja hei….jälleen kerran ihan muiden ihmisten ansiosta!!

 

Juoksin eilen ja tänään hieman päälle tunnin iltalenkit. Tänä iltana testasin eräitä Niken kenkiä. Ne tuntuivat niin turkasen pehmeiltä, että juoksin suurimman osan matkaa ilman pohjallisia:-)

 

Viikonloppuna alkaa Nuuksio-kausi, vaikka siellä päin onkin ihan täysi talvi päällä. Juoksen kaverini kanssa (joka tähtää toukokuun 80 kilsan kisaan..) Pitkäjärven ympäri.