Jonotusnumero vuorelle

/in /by

Ensi kuun aikana maailman korkeimman vuoren perusleiri täyttyy kiipeilijöistä.

 

Itse asiassa, oheisen Outside-lehden artikkelin mukaan, odotettavissa on kaikkien aikojen ruuhkaisin vuosi Mount Everestillä.

 

Motiiveja kiivetä korkean vuoren huipulle löytyy varmaan useita. Osa haluaa tehdä ennätyksiä. Kiivetä vuorelle ennätysvauhtia tai uutta reittiä käyttäen. Muutamalla kiipeilijällä on motiivina näyttää itselle ja muille, että sairaus ei estä toteuttamasta unelmia.

 

Outsiden jutussa mainitaan kahdesta henkilöstä erikseen; toinen heistä on sokea ja toisella on todettu syöpä. https://www.outsideonline.com/2168681/everest-2017-new-routes-new-records-and-lots-climbers?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=facebookpost

 

Ja saattaahan isosta lössistä löytyä henkilöitä, joiden motiivi kiivetä vuorelle kumpuaa ulkoapäin.

 

Uskon, että monien työ-ja ystäväpiiristä löytyy henkilöitä, joiden elämän tärkeysjärjestykset määrittyvät ulkoa ohjatusti eli “miten asioiden kuuluisi olla tai mikä näyttää hyvältä”.

 

Saatamme tiedostamatta (tai tiedostaen) toteuttaa vanhempiemme, tuttavapiirin tai yhteiskunnan odotuksia hyvästä elämästä. Tai ehkä otamme mallia mediasta.

 

Elämänhallinta on sitä, että ihminen kykenee ohjaamaan omaa elämäänsä omien arvojensa suuntaan. Jos hän ajautuu elämässään tilaan, joka ei vastaa hänen arvojaan, siitä on vaikea saada mitään tyydytystä. Tuloksena on stressiä, sillä….

 

…jos “mielen pohjalla” kiehuu arvoristiriita, riittävästi toteutumattomia toiveita tai haudattuja pelkoja, ne pyrkivät sitkeästi nousemaan tietoisuuteen. Tätä stressiä pyritään hoitamaan vaikkapa alkoholilla.

 

Juttelin mm.näistä asioista iltapäivälehden toimittajan kanssa viime torstain tapaamisessamme. Kerron blogissa, kun ko.artikkeli ilmestyy.

 

Tähän loppuun yksi mainos; uudessa Juoksija-lehdessä on ylivoimaisesti kattavin otos v.2017 juoksukengistä. Jos lehden hankinta ei ole ajankohtainen, niin voitte käydä tutustumassa kenkäkavalkaadiin myös nettisivuilla.

http://www.juoksija-lehti.fi/Kenk%C3%A4klinikka.aspx

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Elokuva

/in /by

Perjantai-iltana tuli Yle Areenasta elokuva, jonka pääosassa oli Jack Nicholson.

 

En olisi muuten katsonut filkkaa, mutta kun sen esittelytekstissä oli maininta, että se on kuvattu (osin) Saharassa, joten pakkohan sitä oli tsiigata.

 

Maisemia katsellessa arvelin, että kuvaukset on tehty Libyassa. Veikkaus meni vähän pieleen, mutta ei paljoa.

 

Sain netistä kaivettua tiedon, jonka mukaan filkka oli kuvattu Chadissa (Tsad) 1970 luvulla. Kyseisen maan pohjoisosa kuuluu Saharaan ja rajavaltiona on…Libya.

 

Kukaan hullu ei mene tänä päivänä kuvailemaan Chadiin, sillä tietojeni mukaan it´s pretty crazy down there.

 

Suunnitellessani Saharan halkijuoksua sain varmaa tietoa siitä, että Libyan ja Chadin raja-alue on vahvasti miinoitettu. Ja on muuten edelleen. Muussa tapauksessa olisin voinut valita sen reitin, sillä siellä on todella kaunista; komeita dyynejä ja myös hienoja vuoristoalueita.

Tässä kuva Libyan puolelta. Se on kauneinta Saharaa, jonne ei ole tällä hetkellä valitettavasti mitään asiaa kiitos mm.erään Nobelistin (rauhan sellaisen..).

Jukka 174

 

Helposti juostava, konstailematon, mutta toimiva kokonaisuus. Mikä se on?

 

Sarva Xirec-maastokenkä, jossa on 15 nastaa. Pito on helkutin hyvä liukkaillakin kallioilla. Uskon, että yhä useampi maastojuoksija käyttää tulevina vuosina nastoitettuja kenkiä myös kesällä, sillä niin ylivertaiset ominaisuudet niillä on useimpiin perinteisiin maastokenkiin verrattuna..varsinkin pidon suhteen.

 

Kuten olen aiemmin sanonut, niin vielä seitsemän kahdeksan vuotta sitten en olisi uskonut, että juoksen suuren osan lenkeistäni nastareilla. Niin paljon ne ovat kehittyneet etenkin mukavuuden suhteen, mutta tärkeistä ominaisuuksista tinkimättä.

 

Markkinoilla on myös kohtuullisen onnettomia nastakenkiä. Sille listalle pääsee, jos nastoja ei pohjassa ole kuin nimeksi. Tämän päiväisissä kengissäni niitä on 15 kpl, muissa kengissäni jopa 19.

 

Mikäli polulla on mutaa reilusti, niin siinä ei nastakaan auta. Tänään sitä mutaa oli tarjolla tosi reilusti yli kahden tunnin edestä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvakavalkaadi

/in /by

Latasin eilen muistitikulta tietokoneelle yli kolme tuhatta kuvaa, joita on räpsitty aina maapallon pohjoisimmasta kolkasta alkaen.

 

Siinä kuvia ladatessa ja niitä samalla tiiraillessa kymmenen vuotta sujahti silmien edessä kuin vettä vaan.

 

Tässä yksi muisto monien joukosta. Ylittäessäni Saharan autiomaata muutama vuohi tuli vastaan. Luulin ensiksi niitä kangastukseksi ja sitä määkimistä pidin ensimäisenä oireena hulluksi tulemista. Olinhan nähnyt edellisellä Saharan reissulla suomalaisia metsäjäniksiä:-)

 

No, ihan todellisia nelijalkaisia ne olivat, mutta niiden omistajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla.

Jukka 3262

Eihän niitä voinut sinne yksin jättää, joten sanoin tukitiimin ukoille, että menkää ja etsikää näiden määkijöiden isäntä.

Sellainen jostain löytyikin ja näin tapasin paimenen ja hänen vanhan koiransa. Ohessa kuva tapaamisesta.