Run Forrest…

/in /by

Iltapäivälehti haastatteli minua pari viikkoa sitten ja juttu ilmestyy varmaan lähiaikoina. Toimittaja kysyi, että tuntuuko olo ikinä Forrest Gumpilta.

 

Vastasin, että kerran on tuntunut, juostessani Kalaharin halki. Tuolloin erään pikkukylän ihmiset alkoivat juoksemaan perässä ja sitä riemua kesti pari kilsaa.

 

Eräs britti on monella tapaa kuin Forrest Gump. Hän juoksee parhaillaan Yhdysvaltain halki ja näyttää habitukseltaakin Tom Hanksiltä. Mies kerää rahaa elämille ja juoksee myös rauhan puolesta. Aikamoinen veikko, vai mitä mieltä olette?

 

http://www.runnersworld.com/general-interest/this-real-life-forrest-gump-is-running-across-america-for-charity

 

Juoksin eilen ihan peruslenkkareilla 1h15 minsan lenkin kaverini Chrisin kanssa, jonka tapasin Nepalissa 7-8 vuotta sitten.

 

Tai ei ne ihan peruslenkkarit olleet, pirun hyvältähän ne tuntuivat. Merkki on Mizuno. Niillä jolkotellessani tuli mieleen ex-suosikkikenkäni Nike LunarElite, joilla juoksin Saharan halki. Onkohan tämä enne….

Patsku

/in /by

Jos pitäisi nimetä yksi “ylitse muiden” -urheilutuotemerkki, niin valinta osuisi amerikkalaiseen Patagoniaan. Vielä 15 vuotta sitten valinta olisi kohdistunut Nikeen…

 

Minulla on muutama syy fanittaa Patagoniaa.

 

Yksi, he valmistavat erittäin laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Niillä on kiva urheilla.

 

Kaksi, firma toimii eettisesti korkealla tasolla. Se mm.lahjoittaa prossan koko vuoden myynnistä hyväntekeväisyyteen ja me puhutaan satoja miljoonia tahkovasta outdoor-firmasta, joka ei (kuulemma) ole kaupan.

 

Patagonia on tullut maailmalla tunnetuksi melko räväköistä kampanjoistaan. He mm.ostivat kokosivun ilmoituksen suuresta jenkkisanomalehdestä. Mainoksen slogan oli “Don´t buy this jacket”.

 

Mainoksen tekstiosassa yritys kantoi huolta liiallisesta kuluttamisesta ja siitä, ettei kandee ostaa tuotetta, jos sille ei ole ihan oikeasti tarvetta. Älä osta tätä takkia, jollet sinä ihan oikeasti tarvitse sitä.

 

Viimeisen reilun vuoden ajan Patagonian  “worn wear”-autot ovat kiertäneet ympär jenkkilää ja jopa eurooppaa.https://wornwear.patagonia.com/

 

Projektin tarkoituksena on auttaa ihmisiä korjaamaan vanhoja kuteita, jotka ovat periaatteessa ihan toimivia, mutta niissä on vetskari rikki, reikä tms.

 

Luin kymmenisen vuotta sitten yrityksen perustajan Yvon Chouinardin kirjan “Let my people go surfing”. Siinä Patskun perustaja kertoo mistä kaikki sai alkunsa ja millainen johtamisfilosofia yrityksessä on.

 

No jos on hyvä surffisää, niin silloin mennään surffaamaan (he valmistavat myös surffilautoja..), mutta työt tehdään sen jälkeen.

 

He palkkaavat töihin fiksuja, omaan harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvia tyyppejä, joilla on samanlaiset arvot kuin mitä yrityksellä on. Tuolloin ei ole tarvetta valvoa tekeekö kukin sovitut tehtävät.

 

Teen itse töitä ihan samanlaisessa yrityksessä.  Toukokuussa 2003 eli aika lailla tasan 14 vuotta sitten vierailin ensimmäisen kerran yrityksessämme ja siitä se edelleen jatkuva “kuvio” lähti sitten liikkeelle…

 

Leppoisampi treeniviikko jatkuu tänään noin tunnin lenkillä kaverini Chrisin kanssa.

 

PS. Patagoniasta sen verran, että OAC Finland Oy on aloittamassa Patagonia-tuotemerkin edustajana. Heidän muita merkkejään ovat mm.La Sportiva ja Black Diamond.

http://www.oac.fi/

 

 

 

 

 

 

Lähtöväri

/in /by

Jaahas, vuodet ne vierii ja lähtöväri päässä (harmaa) vaan lisääntyy:-)

 

Kuten tässä aiemmin kirjoitin, niin treenitahti on ollut ajankohtaan nähden kohtuu tiivis.

 

Kymmen vuotta sitten julkaistu sanomalehtiartikkeli on tänään ihan yhtä ajankohtainen kuin se oli julkaisuhetkenään.

 

Siinä tunnettu urheilulääkäri Tommi Vasankari puhuu kolmiosta, jonka muodostavat 1)harjoittelu, 2)oikea ravinto ja 3)riittävä palautuminen eli lepo.http://www.savonsanomat.fi/urheilu/Lepo-on-joskus-paras-harjoite/595736

 

“Vasankarin mukaan ylikuormitus on tuttu ongelma tavallisillekin liikkujille.

– Kestävyysurheilun harrastus on kasvanut, ja hyvin monet ovat aloittaneet harjoittelun maratonille tai johonkin pitkän matkan hiihtoon.

– Usein hakeudutaan aivan oikein hakemaan vinkkejä alan harrastajilta tai osallistutaan vaikkapa maratonkouluun. Kun uusi tulokas lähtee soveltamaan useita vuosia juosseen aktiivikuntoilijan ohjelmia, on suuri vaara sortua harjoittelemaan liikaa, miettii Vasankari, joka on entisenä kansallisen tason kestävyysjuoksijana ja lääkärinä ollut ohjaamassa juoksijoita.

– Yksinkertaisesti harjoittelu nousee liian kovaksi, eikä elimistö saa riittävästi aikaa palautua”.

Kyllä tämä koskee myös kokeneempiakin kuntoilijoita tai urheilijoita.

Useimmissa tapauksissa kuntoilija/urheilija joutuu opettelemaan levon merkityksen lyömällä päätään Krjalan mäntyyn jopa useampaan kertaan. Kaikki eivät opi levon merkitystä ikinä.

 

Pidän tänään lenkkivapaan. Huomenna juoksen kaverin kanssa lyhyen lenkin ja loppuviikko menee muutenkin rauhallisissa merkeissä. Viikonloppuna voi taas nostaa jalkaa hieman  jarrulta.