Ennätyskoe, jossa maratoonarit (3) yrittivät juosta alle kahden tunnin epäonnistui. Ja jos joku heistä olisi onnistunutkin, niin ennätys olisi ollut “epävirallinen”.

 

En fanittanut ko.ennätyskoetta, koska olen wanhan koulukunnan edustaja.

 

Eilisessä HS kuukausiliitteessä oli laaja juttu vuorikiipeilijä Samuli Mansikasta.

 

Tunsin miehen hyvin. Oli Samulin ansiota, että tein muutaman vaellushomman Aventuralle; sille samalle firmalle, joilla SM oli matkanjohtajana vuoristovaelluksilla.

 

Jeesasin puolestani Samua muutamien sponssien hankinnassa (pro bono) ja tutustutin miehen muutamaan toimittajaan. Sellaista se on näiden jäppisten kanssa; puolin ja toisin jelpataan eikä niistä pidetä kirjaa.

 

Tapasimme Samulin kanssa juuri ennen, kun hän lähti viimeiselle reissulleen. Söimme kinkkiravintolassa lounaan ja keskustelimme kumpaisenkin tulevista seikkailuista.

 

Se oli vuosi 2009 ja Manaslu (8156). Olimme sopineet, että Samuli soittaa minulle heti huiputuksen jälkeen. Minun tehtävänä oli lähettää heti sen jälkeen Suomen Tietotoimistolle, Hesarille ja Ylelle tiedote, jossa vuoren huiputus tuodaan julki.

 

Näin sitten kävikin. Olin Tukholmassa, erään hotellin vessassa aamutoimilla, kun se puhelu saapui. Kyykin siinä pöntöllä ja tein muistiinpanoja.

 

Samuli oli laskeutunut vuoren huipun lähellä olevaan telttaan, jossa hänen oli määrä levätä ennen paluumatkaa. Ja sieltä se puhelu saapui.

 

Muistan, kun nauroimme sitä, että toinen on (lähes) vuoren huipulla ja toinen istuu hotellissa tortulla toisella puolella maapalloa….

 

Olisihan näitä vastaavanlaisia tarinoita vaikka kuinka paljon kirjoitettavaksi, mutta jääköön ne meidän kahden välisiksi.

 

Sain tiedon Samulin kuolemasta Gustafssonin Veikalta. Hän soitti ja kertoi surullisen uutisen. Jutellaan varmaan VG:n kanssa Kuukausiliitteen jutusta maanantain juoksulenkillä.

 

Juoksin lauantaina kaksi lenkkiä. Kumpainenkin oli lyhyt, 1h15min. Tänään ajattelin jolkotella 2,5h.