Loikkimista

/in /by

Perjantain kaatosade-juoksulenkillä ei tullut edes keskuspuiston hiekkatiellä ketään vastaan eli en nähnyt ristin sielua noin 1h30min aikana.

 

Nelijalkaisia ystävistä eli peuroista ei ollut pulaa. Niitä tuli vastaan vähän siellä sun täällä. Eräällä niistä oli komeat sarvet ja luonnettakin oli. Se ei pelännyt meikäläistä yhtään eikä ollut kyllä syytäkään.

 

Katsoin lauantaina yleisurheilun MM-kisoja. Naisten kolmiloikassa Mäkelä karsiutui. Itse asiassa hänen hyppäämisensä näyttää  “kolmivenyttelyltä”, sillä mielestäni häneltä puuttuu kimmoisuus ja sellainen “pomppu”, joka monilla muilla huippyhyppääjillä on.

 

Juoksin sunnuntaina 1h45 min lenkin.

 

 

 

 

Kädet

/in /by

Katsoin eilen Koskisen Karin viime tiistaina ottamia fotoja.

 

Kuvia tiirailessa tuli mieleen eräs haastattelureissu, jonka tein Juoksijalle kymmenisen vuotta sitten. Kirjoitin tuolloin lehteemme aika paljon, mutta nykyään aiheutan vähemmän vahinkoa myynnissä ja markkinoinnissa….

 

No, itse jutun pääsankari oli mukava mies ja haastattelu meni ihan sujuvasti. Sen jälkeen tuli kuvaamisen vuoro. Minulla oli ammattikuvaaja mukana.

 

Ja sitä juoksukuvaa kuulkaa hinkattiin jos ei nyt ihan tuntitolkulla, niin ainakin melkein. Kuvauksen kohde oli hieman liian kiinnostunut miltä hän kuvissa näyttää.

 

Mun mielestä juoksukuvissa tärkeintä on fiilis eikä se, onko kyynärnivel oppikirjamaisesti 90 asteen kulmassa vai ei.

 

Ainakin polulla juostessa käsien tyyli on ns.vapaa. Muuten sitä lentää nokalleen, sillä käsien tehtäviin kuuluu myös tasapainon ylläpitäminen. Ne liikkuvat teknisesti haastavissa olosuhteissa harallaan kaukana kehosta.

 

Tänään oli vuorossa taas ihan perus-settiä eli 1h45 minsaa juoksua metsässä ja ulkoilureitillä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lits läts

/in /by

Tänään tuli oikein kunnon kesäkaste. Olin parin tunnin lenkin jälkeen niin uitettu, kun ihminen vaan voi olla,

 

No, sitä tässä vähän haettiinkin eli kosteaa keliä. Minulla oli nimittäin toinenkin hyvä syy lähteä tänään lenkille; testata syksyn maastokenkiä syyskuun Juoksija-lehteen.

 

Minulla oli selässä pieni reppu, johon olin pakannut yhden punaisen maastojuoksukengän. Vartin juoksun jälkeen otin punaisen kengän (keltaisesta) repustani ja pistin sen jalkaan. Toiseen jalkaan jäi tää mun peruslenkkari, La Sportivan Helios SR.

 

Juoksemalla (samaan aikaan..)kahdella eri kengällä, saa hyvän tuntuman itselle aiemmin tuntemattomaan jalkineeseen. Itse asiassa, pystyn jo viiden viiva kymmenen minuutin juoksemisen jälkeen sanomaan (melko vahvalla rintaäänellä) mielipiteeni testattavasta kengästä. Juoksen niillä aina toki pidempäänkin, mutta yleensä ne lisäkilometrit vaan vahvistavat jo alussa muodostunutta kuvaa.

 

Se (testattava kenkä..)oli ihan erinomainen maastokenkä. Kerron nimen, kun testi on julkistettu. Olen juossut samaisen merkin kengillä aiemminkin, mutta silti tämä uusi malli oli positiivinen yllätys.

 

Tämän päiväinen sää antoi mitä parhaimmat edellytykset (juuri)maastokengän testausta varten. Oli siis märkää, joten sain hyvän kuvan testikengän ominaisuuksista mm. märällä kalliolla. Siellä kun harva maastokenkäkään antaa riittävän pidon.

 

Erään tunnetun maastokenkämerkin ongelmana on juuri tuo pidon puute märällä kalliolla…ja vähän muuallakin. Annoin vuosi kaksi sitten arvion kyseisen kengän ominaisuuksista kirjoittamalla testikaavakkeeseen sanan “hengenvaarallinen”. Ja pari huutomerkkiä perään.

 

Tavoitteena on (muuten) järjestää tunnetulle hiekka-aavikolle ainakin yksi juoksumatka ensi vuoden alkukevään aikana. Jos asia kiinnostaa, niin käykääpä viikon kuluttua Helsinki City Maratonin expossa ja etenkin matkatoimisto Vetikon ständillä. Vetikko järjestää laadukkaita juoksu-ja hiihtomatkoja.