1.juoksutreeni pähkinänkuoressa

/in /by

Jep, tänään se alkaa.

Olen pitänyt juoksutaukoa 27.5. alkaen, jolloin Vatnajökull-jäätikön ylitys päättyi.

Varsinainen treenitauko kesti 2 viikkoa, jonka jälkeen aloin harjoittelemaan salilla.

No, tänään palataan normaaliin harjoittelurytmiin.

Ainakin melkein, sillä aion harjoitella joka toinen päivä lenkkipoluilla ja joka toinen salilla.

Tällä rytmityksellä jatkan heinäkuun loppuun asti.

Tänään juoksen täältä Solvikista Solvallan urheilukentälle.

Siellä teen seuraavan harjoituksen:

1 juoksukierros yhden minuutin palautuksella, vauhti noin 75-80 % maksimista.

2 kierrosta kahden minuutin palautuksella

3 kierrosta….

4 kierrosta….

3 kierrosta…..

2 kierrosta…ja lopuksi yksi kenttäkierros (n.375 m) minuutin palautuksella.

Sen jälkeen kevyttä hölkkää/kävelyä takaisin kohti perusleiriä.

Ei siis ehkä mikään ihan pehmein lasku juoksutreenin pariin….

Vedän ne 3 ja 4 kierroksen vedot vähän hitaammin kuin yhden ja kahden kierroksen juoksut.

PS. Vedin eilen kaksi soutu-cooperia (2 x 12 min.), se on kyllä hyvä treeni.

Jussit!

Cooperin testi

/in /by

“Cooperin testi on 12 minuutin juoksutesti, jossa pyritään juoksemaan mahdollisimman pitkä matka. 

Testillä mitataan aerobista kuntoa, eli kykyä kuljettaa happea lihaksiin pitkäkestoisessa suorituksessa. Testi on alun perin kehitetty Yhdysvaltain armeijalle, mutta se on levinnyt myös urheiluun ja kuntotesteihin”. (Lähde: tekoäly)

No, suoritin keskiviikkona Cooperin testin, mutta en juosten vaan soutaen.

Soutulaitteella.

Frendini Mika, armoitettu sporttaaja, antoi tähän vinkin (prkl yllytti!), joten olihan sitä kokeiltava.

Tavoite: Aika: 12 min., soutulaitteen vastus 6, vetoja 30 / minuutti.

Lopputulos: Happi kulki hyvin ja sain pidettyä tahdin välillä 30-31 vetoa/minuutti koko testin ajan.

Viimeisen kolmen minuutin aikana tunsin, että pakaralihakset saavat nyt runtua.

Toistan saman harjoituksen tänään.

Kahteen otteeseen.

Huomenna siirryn juoksuharjoittelun pariin.

Seikkailujen rahoitus, osa 2.

/in /by

Kirjoitin eilen pari sanaa sponsoroinnista.

Jos mennään ajassa reilut sata vuotta taakse päin, niin tutkimusmatkailijat keräsivät rahaa monin eri tavoin.

He saattoivat myydä seikkailutarinan-ja kuvat yksinoikeudella jollekin kustantajalle.

Sen lisäksi jotkut onnistuivat saamaan fyffeä suoraan valtionpäämieheltä, yleensä kuninkaalta.

Oli myös kolmas ja neljäs tapa.

Se kolmas oli tutkimustyö. Tieteelliset yhdistykset -ja seurat rahoittivat tutkimusmatkoja, koska niiden aikana suoritettiin mittavia geologisia, eläintieteellisiä, tähtitieteellisiä sekä maapallon kartoitustöitä vain muutamia mainitakseni.

Se neljäs tapa rahoittaa tutkimusmatkoja oli luennointi.

Useat tutkimusmatkailijat tekivät luentomatkoja ympäri maailmaa.

He kun olivat oman aikansa suurimpia julkkiksia.

Monet heistä olivat muuten aika persaukisia, kuten Sir Ernest Shackleton. Kahlaan edelleen tutkimusmatkailija Nordenskiöldin elämänkertaa. Tämän varakkaan suvun edustajalla oli myös aikamoisia rahahuolia.

Olen pitänyt viimeisen lähes 20 vuoden ajan lukemattomia motivaatioluentoja ja kirjoittanut aiheesta yhden kirjankin.

Välillä olen tehnyt keikkaa tosi paljon ja joinakin vuosina vähemmän.

Covidin (pahimpaan) aikaan jätin ns. webinaarit väliin, sillä minua kiinnosti enemmän kohdata live-yleisö kuin luennoida netin välityksellä.

No, pitää katsoa peiliin ja todeta, että se oli väärä ratkaisu.

Aion aktivoitua puhujakeikkojen suhteen ja olen jo tehnyt siihen liittyviä järjestelyjä.

Puhekeikoista saaduilla palkkioilla on mahdollista rahoittaa (ainakin osin..) tulevat seikkailut ja seikkailujuoksut.

Puhujana 2024…