Tittelit

/in /by

Oheisessa jutussa kirjoitetaan siitä, että “kuka tahansa voi ryhtyä personal traineriksi”.

 

Näinhän se on. Oletteko muuten huomanneet, että myös “toimittajaksi” itseään tituleeraavien määrä on kasvanut (empiirinen havainto). Kuinkakohan monella heistä on koulutuksen tuoma pätevyys?

 

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005343239.html?share=6cc60dc7143d1bb0954c31d8d03dc876

 

Valmentaja on myös suosittu titteli. Olen joskus lipsauttanut, että toimin juoksukoulun valmentajana. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei minulla ole siihen pätevyyttä. Juoksukoulun rehtori on parempi titteli, jota myös yleisemmin käytän.

 

En käytä muuta titteliä kuin seikkailujuoksija. Sekin tuli ihan vahingossa, kuten moni pidempään blogia lukeneet tietävät.

 

Media kiinnostui tekemisistäni ekaa kertaa vuonna 2007, juuri ennen Pohjoisnavan seikkailua. Tuolloin minua nimitettiin extreme-juoksijaksi. Mun oli pakko keksiä toinen titteli, muuten se olisi seurannut minua varmaan hautaan asti.

 

Mikael Strandberg on ruotsalainen seikkailija, joka asuu tällä hetkellä Grönlannissa. Mitä titteleihin tulee, niin Micke on myös kirjailija, dokumentaristi, luennoitsija, matkanjohtaja ja ties mitä.

 

Eräs Mikaelin dokumenteista esitettiin viime viikolla Ylen kanavalla. Hän lähetti minulle eilen meilin ja kertoi uusista kuulumisistaan. Muun muassa siitä, että on muuttanut Grönlantiin.

 

Hänen seikkailu-ceevee on aika vaikuttava. On menty Siperian halki ja ties mitä. Ja uutta seikkaulua pukkaa. Toiset ne ei vaan osaa olla paikoillaan….

https://areena.yle.fi/1-3857940

https://en.wikipedia.org/wiki/Mikael_Strandberg

Palautuslenkki

/in /by

Nämä maanantait on (perinteisesti) pyhitetty juoksulevolle, mutta treeniaikatauluihin on tulossa muutos.

 

Aion juosta ainakin joka toinen maanantai lyhyen, ns.palautuslenkin. Pitkät lenkit ajoittuvat yleensä lauantaille ja sunnuntaille, Palauttavat lenkit huoltavat lihaksia ja nopeuttavat elimistön toipumista.  Niiden pituus on lyhyempi kuin normaalilenkillä ja myös vauhti on hitaampi.

 

Mikä olisi sitten sopiva vauhti ja matka palauttavalle lenkille. Riippuu varmaan juoksijasta. Se voi olla 5-6 kilsan pituinen ja 45-60 sekuntia normaalia hitaammalla kilsavauhdilla.

 

Joillekin 8-12 kilsaa ja minsan hitaampi juoksuvauhti kilometriä kohden toimii hienosti.

 

Juoksin itse noin 60 minuuttia hitaalla vauhdilla. Minusta on tärkeää, ettei juoksurytmi muutu epäluonnolliseksi ko.lenkin aikana, vaikka vauhti hiljenee

Kiinnitin lenkin aikana huomiota mm.juoksutekniikkaan. Alustana oli vain hiekkaa, en tehnyt  siis edes lyhyttä poikkeamista metsäpolulle.

2300.

/in /by

Tänään oli taas poluilla hiljaista. Kolme maastopyöräilijää tuli vastaan, mutta kyllä hiekkatie-osuuksilla muutama juoksijakin.

 

He olivat kaikki naisia. Juoksevia miehiä näkyy harvakseltaan. Missäs he ovat?

Ainakin osalla varttuneemmista miehistä jalat ovat jo niin romuna, että he ovat siirtyneet muiden lajien pariin, kuten maantie-tai maastopyöräilijöiksi.

 

Naiset harrastavat juoksua tosi aktiivisesti. Se näkyy jo myös Juoksija-lehden lukijaprofiilissa ja mm. amerikkalaisen Runner´s Worldin lukijoista jopa 52% on naisia.

Veikkaan, että naiset treenaavat miehiä fiksummin. Meillä miehillä tuntuu olevan aina kiire. Myös lenkillä.

Tämä oli järjestyksessään 2300.blogikirjoitus.