Ympäri mennään ja yhteen tullaan…
Juttelin eilen tutun toimittajan kanssa, joka on tietoinen tulevista seikkailuistani.
Juttelimme viimeksi kesäkuussa. Tuolloin oli ihan sata-varmaa, että lähden ensi keväänä jäätikölle.
Aavikkojuoksun osalta tilanne oli fifty-fifty. Niin kun se on vieläkin.
No, viimeisen viikon aikana korviini on tullut jäätiköltä viestejä, jotka eivät kuullosta järin lupaavalta. Tukitiimin avainhenkilö saattaa jäädä retkikunnasta pois.
Mikäli näin käy, niin tämäkin retkikunta siirtyy vuodella eteenpäin.
Se on kuitenkin varmaa..jos näin nyt uskaltaa sanoa, että matkaan aavikolle lokakuun puolivälissä. Viisumi on myönnetty ja sitä rataa.
Eiköhän siellä viikko vierähdä. Tuliaisista ei vielä uskalla sanoa mitään.
Olin pitkästä aikaa myös Gregiin yhteydessä, Hän kyseli aavikkojuoksun kuulumisia. Tuo mies löytää aina soivat lohdutuksen sanat.
Hän tuumasi, että (tätä menoa) olen ensimmäinen ihminen, joka menee kyseisen aavikon halki. Rollaattorin avulla….
