Tutkimusten mukaan hyväntekeväisyys kannattaa. Jos antaa rahaa pois, niin sen saa moninkertaisesti takaisin. Näin kertovat ainakin asiaa syvällisemmin tutkineet ihmiset.

 

Oma motiivini hyvän tekemiseen ei liity siihen, että saisin jotain takaisin..paitsi tietenkin hyvän mielen.

 

Palataan taas vaihteeksi Pohjoisnavalle, tai oikeastaan Espanjaan.

 

Kun päätin lähteä Pohjoisnavalle, niin tein samalla myös toisen päätöksen. Kerään rahaa jollekin yhteisölle. Tässä tapauksessa espanjalaisille aaseille.

 

Vierailimme Kirsin kanssa useita kertoja Espanjassa. Majapaikkamme lähellä oli (ja toivottavasti edelleen on..) eläinten löytökoti. Kävimme siellä päivittäin ja veimme sinne tuliaisina ruokaa ja hieman rahaakin. Paikkaa johti englantilainen ex-sotilas, joka oli päätttänyt tehdä eläkepäivinä hyvää.

 

Hän keräsi pitkin pitäjiä kaltoin kohdeltuja elämiä ja sieltähän niitä löytyi. Usein peräkärryssä oli vanha aasi.

 

No, me adoptoimme Kirsin kanssa näitä aaseja itsellemme (a´50€) ja teimme sitä myös meidän suomalaisille kavereille.

 

Pohjoisnavan seikkailun aikaan minun Juoksija-lehden blogissa (omaa blogia ei vielä tuolloin ollut..) oli tilinumero, johon tukijat saattoivat tallettaa aasien (ja possujen, ja kissojen…) hyväksi roposensa. Ja oli sinne joku jonkun euron tallettanutkin, ainakin minun isäni.

 

Kalaharin automaan ylityksen yhteydessä keräsimme huomiota ja veroja gepardeille.

 

Nyt on aika puhua muista asioista, arktisesta luonnosta ja ihmisistä.

 

Lähden mukaan projekteihin, jotka tuntuvat oikeilta. Yhteistyö Arktisen Neuvoston kanssa on juuri sellainen. Siitä ei tule latin latia, mutta jos voin auttaa, niin autan. Ja siitä tulee kuulkaa hyvä mieli.

 

Ja hyvä mieli tulee juoksemisestakin. Joten eikun lenkille.