Ruotsalaisen Göran Kroppin tarina on uskomaton.

 

Eräänä päivänä hän päätti lähteä kiipeämään Mount Everestille. No eihän siinä sinänsä ole mitään uskomatonta, sillä useat sadat kiipeilijät (ja ihan turistit) kiipeävät (tai heidät kannetaan..) vuoren huipulle.

 

Kropp oli toista maata. Hän tutustui isänsä kanssa vuoriin jo nuorena, vietti sen jälkeen railakkaita nuorisovuosia, meni inttiin laskuvarjojääkäriksi palaten samalla rakkaan harrastuksen pariin.

 

Vuodet vierivät ja samalla huiputettavien vuorten koko kasvoi. Vuonna 1992  hän kiipesi ensimmäislle yli kasitonniselle vuorelle Cho Oyu (8201m) ja seuraavana vuonna hänestä tuli ensimmäinen pohjoismaalainen, joka huiputti pahamaineisen K2:n.

 

No, ei tässä todellakaan vielä kaikki. Kirjassaan Kropp kertoo, kuinka  hän sai aamiaispöydässä idean fillaroida Tukholmasta Mount Everestille. Sinne päästyään hän kiipeisi yksin ilman lisähappea ja ilman ulkopuolista apua vuoren huipulle ja fillaroisi sen jälkeen takaisin Ruotsiin.

 

Tuumasta toimeen. Hän lähti 13.000 kilsan fillariturneelle lokakuussa 1995 ja saapui Crescent filetsollaan Mount Everestin perusleiriin toukokuussa 1996.

 

Kirjassaan “ultimate high” (jota lämpimästi suosittelen..) hän kertoo mm.fillaritaivalluksestaan halki oliko nyt Irakin vai Iranin, jossa häntä kivitettiin, lyötiin baseball-mailalla päähän niin, että kypärä hajosi yms. Hän veti nyrkillä naamaan erästä kiivasluontoista arabinaista, joka kivitti häntä oikein kunnon musuilla.

 

Saavuttuaan Everestille hän alkoi valmistautumaan vuorelle nousua varten. Jo ensimmäinen yritys meni persiilleen ja saapui ripuloivana ja henkisesti melko lyötynä (+housut täynnä paskaa) takaisin perusleiriin. Kropp ei antanut kuitenkaan periksi ja sai viimein täyttymyksensä.

 

Voisi kuvitella, että moisen koettelemuksen jälkeen miettisi kulkuvälineen vaihtoa paluumatkalle Ruotsiin. Mutta Kropp oli….no Kropp. Hän fillaroi (seikkkailija-naisystävänsä kanssa) takaisin Ruotsiin.

 

Luin “ultimate high” kirjan melko pian sen ilmestymisen jälkeen. On sanottava, että Kropp ja monet muut hänenlaisensa ovat inspiroineet meikäläistä melko paljon. Impossible is nothing.

Suosittelen kaikille seikkailuhenkisille Kroppin kirjaa.

https://www.amazon.com/Ultimate-High-My-Everest-Odyssey/dp/156331830X

 

Meikäläistä kyrsi todella paljon kuullessani, että Kropp menehtyi rutiininomaisella kiipeilymatkalla vuonna 2002.

https://www.theguardian.com/news/2002/oct/05/guardianobituaries.everest

 

Kropp tuli mieleeni lukiessani kahden pyöräilijän kuolemasta Tadzikistanissa. 1990-luku oli terrorismin suhteen selvästi rauhallisempaa aikaa. En olisi itse lähtenyt noille seuduille fillaroimaan ilman backupia.

https://www.outsideonline.com/2331976/american-cyclists-killed-isis-tajikistan

 

Noin kaksi kuukautta ennen Saharan halkijuoksuani ruotsalainen mies kidnapattiin Malissa, ihan lähellä juoksureittiäni. Onneksi

minulla oli sotilaita ja mm.oheinen “kiväärimies” messissä.