Äänessä

/in /by

Olen tänään ollut äänessä monessa eri paikassa.

 

Aluksi Ylen aamtelkkarissa, jossa keskustelu ohjautui jäätikköalueilla tapahtuviin ilmastomuutoksiin. Ja hyvä niin, sillä se toimi eräänä päämotiivina koko jäätikköseikkailulle.

 

Sen jälkeen ajoin nasta laudassa Lahdentietä kohti Pornaista, jossa eräs yritys piti TYKY-päiväänsä. Ja olin sielläkin äänessä, vierailevan puhujan roolissa.

 

Äänen käyttäminen jatkui vielä klo.14.00, jolloin olin vieraana Yle Radio Suomen lähetyksessä.

 

Esiintymiset ovat ihan hauskoja. On mukava tavata toimittajia (ja taustalla toimivia henkilöitä) ja tutkailla vaikkapa sitä, miten ohjemia rakennetaan siellä kulissien takana. Olenhan ollut media-alalla itsekin jo muutaman vuosikymmenen.

 

Pikku metsälenkkikin tuli tehtyä. Pian lienee ensimmäisen juoksulenkin aika.

 

 

 

 

 

 

Luento

/in /by

Mikäli alkueräinen suunnitelma pitää vielä kutinsa, niin olen keskiviikkona Ylen aamutelkkarissa klo.7.50 alkaen.

 

Sen jälkeen porhallan kiireen vilkkaa kohti luentotilaisuutta.

 

Aloitin yritysluennot vuonna 2007.  Joinakin vuosina on tullut tehtyä paljonkin keikkaa ja välillä olen pitänyt luovia taukoja.

 

Yksi tauon paikka oli vuonna 2013, jolloin kirjoitin yhdessä toimittaja Arno Seiron kanssa kirjan “asennetta peliin”.https://www.readme.fi/kirja/asennetta-peliin/

(jos muuten haluat tilata kirjan suoraan minulta, niin myyn sellaisen nimmarilla varustettuna 25€+postituskulut).

 

Itsensä kehittäminen kuuluu olennaisena osana luentotoimintaan. Se, jos joku, on raaka laji. Mikäli omaa osaamistaan ei kehitä, niin luentopyyntöjä ei tule. Jokaiseen “suoritukseen” on keskityttävä täysillä ja luentosalissa on pistettävä kaikki peliin.

 

Se oli yksi syy, miksi päätin kirjoittaa em.kirjan. Jatkuva oman osaamisen kehittäminen kun on myös motivoivaa.

 

 

 

 

 

 

Treeniä

/in /by

Vaikka juoksuvarvasta ei vielä kutita, niin ei sitä oikein osaa olla paikoillakaan.

 

Meikäläisen into kohdistuu myös klapien tekemiseen…ja jos sitä ei ole tarjolla, niin kyllä klapien kantaminenkin maistuu.

 

Sunnuntaina siihen oli hyvä mahdollisuus. Tässä noin vajaan kilometrin päässä on purkutuomion (sääli, kaunis talo) saanut talo. Tilalle tulee tietty persoonaton betotalo tai kax.

 

No sieltä sai käydä hakemassa kuivaa koivuklapia ja meikäläinen täytti maastoauton lattiasta kattoon polttopuilla.

 

Sen jälken roudailin niitä kotona muutamaan puuliiteriin ja siinähän se kunto kasvaa taas kuin huomaamatta. On kuin pistäisi rahaa pankkiin. Kuiva puuklapi, varsinkin koivu, on arvossaan ainakin pääkaupunkiseudulla.

 

Vaikka tämä ei olekaan mikään rakentamiseen liittyvä blogi, niin on kuitenkin sanottava, että rakentamisen tyylitaju loistaa poissaolollaan ainakin alueella Saunalahti-Brinkinmäki-Kurttila.

 

Pihahommat + kävelylenkkeily täyttää tällä hetkellä meikäläisen liikuntatarpeet, mutta varmaan pian painelen taas tukka putkella pitkin Espoon metsiä.