Usein kuultu kysymys kuuluu, “Jukka, mitäs tän jälkeen?”.  Eli suomennettuna,mikä on seuraavaa määränpää?

 

Se selviää tämän kirjoituksen yhteydessä, mutta sitä ennen, tässä lyhyt yhteenveto (hillittömästä) tapahtumasarjasta,joka alkoi jo vuonna 2014.

 

Minun tavoitteeni oli juosta Arabian hiekkaerämaan halki vuonna 2015, mutta valmistelun aikana vankkureiden rattaisiin lensi sen verran paljon hiekkaa, ettei siitä tullut mitään.

 

Tavoitteeni oli aloittaa retkikunnan matka Saudi-Arabiasta ja päättää erämaajuoksu Emiraatteihin.

 

Kävin Saudeissa ensimmäisen kerran jo vuonna 2014. Tällöin suurlähestystö ja (uskomaton) suurlähettiläs Pekka Voutilainen järjesti minulle tapaamisen Saudi-kuninkaan pojan kanssa. Hän oli tuolloin Riadin kuvernööri.  Tietojeni mukaan hän on tällä hetkellä pidätettynä nykyisen “varakuninkaan” eli MBS:n toimesta.

 

Prinssi lupasi tukea lupa-anomustani. Pari kuukautta tapaamisemme jälkeen kuningas kuoli ja tämän seurauksena “uusi kuningas ja uusi hallinto” tuli valtaan.

 

Palasimme lähtöruutuun..ja näitä taka-askelia on tullut otettua monen monituista kertaa.

 

Noin vuosi tämän episodin jälkeen minulle järjestyi tapaaminen maan urheiluministerin kanssa. Hän on viimeisen päälle sporttimies. Mies omistaa Englannissa yhden jalkapallojoukkuen jne.

 

Taas tuli lupaus tukea tulevaa retkikuntaa ja lupa-asiat hoituivatkin tuolloisen varakuninkaan toimesta olosuhbteet huomioon ottaen varsin rivakasti, mutta sitten se, siis lupa, otettiin pois…ilman sen ihmeempää selitystä.

 

Kyseisen seikkailujuoksun valmistelusta voisi kirjoittaa ihan oman kirjan tai tehdä koko illan dokumentin.

 

Suurlähettiläs sanoi minulle, että “kukaan ei varmaan usko,mitä kaikkea olemme kokeneet näiden vuosien aikana, kun olemme yrittäneet saada luvan juosta aavikon halki”.

 

Olen käynyt Saudeissa viisi kertaa ja saanut maasta paljon laajemman kuvan kuin mitä media voi tarjota.

 

Kävin myös Omanissa vuonna 2016. Siinä vaiheessa minulla oli proppu palanut saudi-hallinnon kanssa. Kissa ja hiiri-leikki sai puolestani riittää.

 

Vietin kymmenen päivää Omanissa. Tutustuin kahteen paikalliseen yrittäjään,jotka halusivat tarjota logistiikkapalveluja aavikomatkan ajaksi (1500 km)

 

Otin ensiksi tuntumaa erään saksalaisen naisen omistamaa yritykseen. Aika pian selvisi, että rouvalla ei ollut ihan kaikki muumit laaksossa, joten päätin kokeilla vaihtoehtoa kaksi, jota Helsingissä toimivan matkatoimisto Aventuran henkilökunta oli minulle suositellut.

 

Se valinta osui kultasuoneen. Yritys on nimeltään Gulfventures ja niin yrityksen johtaja Mudi kuin opas- Basha osoittautuivat loistohepuiksi.

 

Itse päätavoite on pysynyt kirkkaana. Arabian hiekkaerämaan halkijuoksu.

 

Se toteutuu ensi vuonna ja paljon mielenkiintoisemmalla konseptilla kuin, jos se olisi toteutunut jo vuonna 2015.

 

Juoksuni alkaa Omanista ja päättyy Emiraatteihin samaan aikaan, kun Dubaissa järjestetään maailmannäyttely.

 

Juoksuni liittyy vahvasti edellä mainittuun näyttelyyn, mutta miten…kerron siitä lisää, kun h-hetki lähestyy.

 

Tällä hetkellä pääfokus on Grönlannissa.