TJ nolla

/1 Comment/in /by

Jee, vihdoin pääsee kohti jäätikköä.

 

Fiilikset on kohtuu korkealla; en tunnista itsessäni ainakaan vielä mitään “kisajännistystä”, mutta eiköhän se syke nouse viimeistään siinä vaiheessa, kun ajamme venheellä kohti jäätikön reunaa.

 

Syy “rentouteen” voi johtua siitä, että olen käynyt Grönlannissa edellisen jäätikköseikkailun jälkeenkin. Tukitiimi on erittäin tuttu ja luotan miehiin kuin vuoreen.

 

Tärkeintä on saada heti kärkeen hyvä fiilis ja niin tulee myös tapahtumaan. Mehän olemme, uskokaa tai älkää, lähdössä pitämään hauskaa.

 

Sehän on (kuulkaa) ihan meidän oma valinta miten asioihin suhtaudumme.

 

Käyn tänään vielä yhdessä kaupassa ennen lähtöä hankkimassa yhden piuhan, mutta muuten kaikki on hankittu. Ehkä pitäisi ostaa samalla se päästä puuttuva ruuvi….tai ainakin jokin, jolla kiristää se.

 

Jatkossa blogikirjoituksia tippuu harvakseltaan. Niitä voi lukea täältä tai ehkä useammin tuolta. https://www.runningforthearctic.com/

 

Pitäkää peukkuja!

 

PS. On mahdollista, että teevee-kanava soittaa jäätikölle. Jos näin käy, niin yritän antaa siitä varoituksen blogin kautta.

PPS. Suomessa (Rovaniemi) järjestetään Arktinen huippukokous, johon osallistuvat mm. jenkkien ja venäjän ulkoministerit.

Mikäli ennakkotiedot pitävät paikkansa, niin kokouksesta otetaan suora satelliittiyhteys jäätikölle. Pääsen puhumaan noin 400 kokousedustajalle. Se on mahtavaa!

 

Kamaa on..

/in /by

Olen joutunut ostamaan jotain uutta tavaraa matkaa varten ja kyllä se kyrsii, kun lähes kaikki tuotteet on ylipakattu.

 

Jätettä syntyy tosi paljon, varsinkin muovia. Se sapettaa.

 

Pakkaushommat on periaatteessa tehty. Jätän vielä tiistaille hieman hommia, sillä lähtö lentokentälle on vasta 11.30 tienoolla.

 

Kiitos kaikille, jotka olette lähettäneet kannustavia viestejä. Arvostan niitä tosi korkealle.

 

Muistan kun sain mm.Saharaan viestejä kotimaasta ja niitä oli mukava dyyneillä lueskella.

 

 

 

 

TJ1

/2 Comments/in /by

Aamukampa on harventunut, nyt siinä on jäljellä enää yksi sakara.

 

Olin lauantaina yhteydessä Grönlantiin. Lähtöpaikassamme (Isortoq) on ollut rankka Piteraq-myrsky.

No, ei niitä kepeitä Piteraqeja edes olekaan.

 

Myrsky on ollut niin voimakas, että merenlahdelta ovat jäät lähteneet. Tämä tarkoittaa sitä, että retkikunta siirtyy Isortoqista jäätikölle veneillä, ei siis jäätä pitkin.

 

Se on kohtuu operaatio saada pari rekeä, koirat ja kaikki kamat + muu miehistöraijattua båtskeilla jään reunalle.

 

Tämä episodi kuvaa hyvin sitä kuinka ennakoimaton luonto on.  Siksi en vastaa ikinä kysymykseen “millainen sää siellä on”, koska se voi olla ihan mitä tahansa.

 

Sitä paitsi, liiallinen (sää-)olosuhteiden miettiminen asettaa vaan turhia rajoitteita päänuppiin.

 

Kuinkakohan monta firmaa tai projektia olisi jätetty perustamatta, jos niissä mukana olleet olisivat tienneet etukäteen kuinka hurja (ja välillä kurja)”seikkailu” siitä tulee. Veikkaan, että aika moni.

 

Eräs yritysjohtaja sanoi, että projektit ovat kuin labyrintissa etenemistä. Vähän väliä olet umpikujassa, mutta ne, joilla on kyky visualisoida lopputulos pärjäävät.

 

Se pätee seikkaihinkin. Onhan näiden järjestäminen välillä ihan perseestä, mutta pyrin näkemään tiimimme siellä aavikon/jäätikön toisessa päässä ja siitä mielikuvasta tulee hyvä fiilis.

 

Olen järjestellyt Grönlannin jälkeistä “Arabian seikkailua” jo kohta viisi vuotta. Tuota edellä mainittua visualisointia on tullut senkin projektin osalta harrastettua kohtuu paljon. Labyrintti on tuntunut välillä katakombilta.

Ensi vuonna se sitten toteutuukin.

 

Tänään on vielä jonnin verran pakkaushommia. Käyn myös toimistolla, lenkillä ja saunassa. Tässä järjestyksessä.

 

Tiistaina on lähtö klo.11.45.