Keskustelin aavikkomatkan aikana tiimikaverini (loistavan..) Pena Kotiahon kanssa tutkimusmatkailija G.A. Wallinista.

Pena lueskeli matkan aikana teosta, joka käsitteli “Arabian aavikkoprofessoria”.

Hän siteerasi minulle aika ajoin kirjan sisältöä ja päätin aavikolla, että aion hankkia Wallinista kertovia teoksia kunhan saavun kotimaan kamaralle.

Wallinista löytyy aikalaistietoa melko hyvin. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/22/georg-august-wallin-matkustaa-valeasussa-mekkaan

Wallin muuten kertoo, ettei hän “missään ole nukkunut niin rauhaisasti kuin erämaan hiekalla ihanan taivaan alla, jonka tähdet vilkuttavat riutuvalla valolla kuin idän neitojen silmät”.

Totta.

Omalla matkallani oli yksi tästä poikeava yö. Aavikolla mukana ollut” Zetuna” -koira tykästyi niin Penaan kuin minuun. Viimeisenä aavikkoyönä koira halusi tulla telttaani nukkumaan.

Hellyin ja päästin koiran vaatimattomaan majapaikkaani. Koira oli kuitenkin jotenkin rauhaton, joten päätin antaa sille menolipun teltasta ulos.

Liekö kyseessä ollut kielimuuri, mutta koira ei ymmärtänyt antamiani lähtöpasseja. Itse asiassa hurtta oli päättänyt jäädä kohtuu lämpöiseen telttaani (6C). Menin teltan ulkopuolelle ja pyysin koiraa tulemaan teltasta pois.

Koira käytti tilaisuuden hyväksi ja hyppäsi makuupussini sisään.

Siinä ei auttanut muuta, kun ottaa makuualustasta kiinni ja raahata koira ulos makuupusseineen päivineen. Harmi, ettei Pena ollut kuvaamassa tuota hetkeä.

Matkatessaan kameilla pitkin aavikkoa Wallin käytti (muiden beduiinien tapaan) samaa taktiikkaa, jonka kopioin v.2023 aavikkojuoksuuni. Wallin liikkui auringon noususta lähelle puolta päivää, lepäsi ja söi pahimman paahteen aikana ja lähti taas liikkeelle pariksi tunniksi ennen auringon laskua.

Käytän tuosta toimintamallista nimitystä “Wallinin taktiikka” tästä lähtien.

Wallin oli muuten mm.briteissä sen verran iso nimi, että hänelle myönnettiin Lontoossa 1850 Royal Geographical Societyn palkinto, jonka edellisvuonna oli saanut David Livingstone.

Meillä on tänään tiimipalaveri Hietaniemessä, jossa on Wallinin hauta.

Valmistautuminen seuraavalle aavikkoretkelle on siis hyvässä vauhdissa:-)