No olipahan (taas..) vuosi!

/in /by

Työpari Seiro & Viljanen kirjoitti vuonna 2013 kirjan nimeltä “Asennetta Peliin”.

Olen lueskelllut opusta pyhien aikana tammikuussa alkavaa projektia varten. Eräs lause kiinnitti kirjassa erityisen huomioni: “elämän yksitoikkoisuus on palkinto liiallisesta varovaisuudesta”.

Jos katsoo vuotta 2021 taaksepäin, niin kaikki ei mennyt ihan niin kuin oli ajateltu, mutta yksitoikkoiseksi sitä ei todellakaan voi kutsua. Siis monin tavoin onnistunut vuosi.

Vuosi 2022 on päätavoitteen suhteen toisinto vuodesta-21. Juoksu Arabian hiekkaerämaan halki siintää silmissä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin aavikkojuoksu alkaa “vasta” 7.1.2023.

Jos pitää veikata, niin vuoden 2022 viimeinen blogikirjoitus alkaa lauseella “no olipahan taas vuosi”.

Hyvää uutta vuotta 2022.

Ennätyspitkä haastattelu

/in /by

Olen ollut haastateltavana yhden jos toisenkin kerran. Yleensä niiden kesto on tunnista kahteen.

Tiistaina taisi olla kaikkien aikojen ennätyspitkä haastattelu, sillä juttelin erään malesialaisen miehen kanssa melko tarkalleen kolme tuntia.

Kyseessä oli facen kautta tehty puhelu, joka tosin katkesi kerran, sillä puhelimeni siirtyi kesken kaiken lentotilaan….

Mainitsin jossain vaiheessa, että eräs kellomerkki oli taannoin minuun yhteydessä. He lanseeravat uuden “aavikkokellomalliston” ja tämä haastattelu liittyi siihen.

Tein tiistaina kaksi metsäkävelylenkkiä ja kehon liikkuvuutta parantavan (?) treenin.

Uudistumiskyky

/in /by

Olen siteerannut usein luennoillani Sitran ex-yliasiamies Miko Kososta. Hänen filosofiansa mukaan organisaatiot eivät kuole siihen, että ne tekevät vääriä asioita, vaan siihen, että ne jatkavat aikanaan oikeina pidettyjen asioiden tekemistä liian pitkään.https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005053562.html

Tapasin Mikko Kososen aikoinaan Maikkarin aamulähetyksen lämpiössä, jossa odottelimme molemmat omaa esiintymisvuoroamme.

Mikko on urheilumiehiä, joten sovimme siltä istumalta yhteislenkin. (olen ollut täysin samassa tilanteessa toisen yliasiamiehen Esko Ahon kanssa, mutta emme varmaan vaihtaneet toistemme kanssa sanaakaan…).

No. Mikon teesit ovat siis kulkeneet luennoilla mukanani, mutta olenko tehnyt kuten olen saarnannut. Kyllä ja ei. Lähinnä en.

Olen harjoitellut aika lailla kuten edellisinäkin vuosina, mutta aavikon ylittämiseen tarvitaan uudistumista, kuten olen jo tänne aiemmin kirjoittanut.

Se työ on jo aloitettu, sillä senkään asian lykkääminen ei edistä tavoitteen toteutumista.