….menee sukkelaan.
Muutimme Nuuksioon tasan vuosi sitten.
Sunnuntai kuluu pääasiassa tiimikaveri Pentti Kotiahon luona. Pakkailemme mm.sateliittilaitteita ja käymme läpi matkaan liittyviä asioita. Ja niitähän riittää.
Vielä pari yötä kotona. Tiistain ja keskiviikon välisen yön vietänkin lentokoneessa kohti Lähi-Itää.
Mitä aavikolla pitää tapahtua ja tehdä, että tavoitteessa onnistutaan?
Osavastauksena.. on pidettävä työkaluista eli jaloista hyvää huolta.
Joka paikkaan tunkeutuva hiekkapöly jyrsii jalkojen ihon rikki, mikäli en ole asian suhteen tarkkana…ja tämä voi tapahtua siitä huolimatta.
Yritän minimoida hiekan kulkeutumisen kenkiin siihen erikseen suunnitelluilla suojilla. Käytössäni on gaiterit, jotka torjuvat ainakin snadisti sitä kenkään tunkeutuvaa hiekkaa.
Sukkia lähtee reissuun enemmän kuin koskaan. Yli 50 paria.
Se tarkoittaa sitä, että käytössäni on kaksi paria sukkia per päivä. Voin siis vaihtaa kesken päiväetapin (50km) sukat, joihin se hiekkapöly päivän aikana kiinnittyy.
Mikäli shit hits the fan eli paska iskee tuulettimeen, niin mukana on voiteita, haavatyynyjä ja sen sellaisia.
Minulla on matkassa mukana myös kotimaista luonnontuotetta, joka saattaa jeesata rakkoihin. Se sisältää mm.pihkaa.
Kenkiä lähtee mukaan neljä paria, mutta kahta eri mallia.
Olin perjantaina Hesarin kuvauksessa. Se tapahtui tässä parin kilsan päässä meidän perusleiristä eli Nuuksion Solvallassa.
On aina kiva tehdä yhteistyötä ammattilaisen kanssa ja etenkin kuvauksissa.
Muistan yhden episodin maaliskuulta 2007 jolloin olin just lähdössä Pohjoisnavalle. Löysimme kuvaajan kanssa lunta Nuuksiosta ja sitäkään ei ollut kuin pieni pläntti.
Juoksin sitä pikku sohjoplänttiä edes takaisin yli tunnin, mutta kuvaaja ei saanut millään napattua (omasta mielestään..)laadukasta juoksukuvaa,
Olen yleensä kuvauksissa ihan rauhallinen, mutta sillä kertaa siinä sohjossa juokseminen alkoi jo nyppiä. Jalat olivat litimärät ja vaarana oli saada flunssa just ennen lähtöä.
Lopulta sanoin, “sulla on tasan yksi mahdollisuus ottaa kuva..mä lähden sen jälkeen nimittäin kotiin”.
No, sieltä se kuva sitten tulikin ja pääsin jopa lehden kanteen.
Perjantain kuvaus meni hemmetin hyvin. Paikalla oli ammattimies ja mukava sellainen.
Kävin kuvasession jälkeen omalla lenkillä. Jalat tuntuvat tosi freeseiltä eli tästä on hyvä ponnistaa kohti aavikkoa.
Ja vielä ns.sana viikonvaihteeksi. On ollut mukava saada tsemppiviestejä tutuilta ja tuntemattomilta näin aavikkomatkan aattoaikana. Pistäkää niitä tulemaan jatkossakin. Ne piristää.
