4500.

/in /by

Kalaharista se alkoi. Tai oikeastaan pari kuukautta sitä ennen.

Tein tuolloin päätöksen avata omat nettisivut. Vuosi oli 2010.

Mietin tovin nettisivun domainia. Olisiko se etunimisukunimi.fi tai com?

Se idea ei oikein napannut.

Kuten niin usein, ratkaisu “ongelmaan” löytyi lenkkipolulta.

Se oli sportman.fi

Ensimmäinen blogipäivitys oli 14.6.2010. Tähän mennessä niitä on rustailtu 4500 kipaletta.

Päivityksiä on tullut Kalaharista, Nepalista, Saharasta, Saudeista, Omanista, Grönlannista ja ties mistä.

Joskus…tai totta puhuen hyvin usein…blogipäivityksien perille saattaminen on ollut työn ja tuskan takana. Aavikoilla ja jäätiköillä mukana on kulkenut yhtä sun toista satelliittivempainta, joiden avulla nettiyhteys on ollut mahdollisuus luoda. Aina se ei ole onnistunut heti ensimmäisellä tai edes toisella yrittämällä.

Apu on ollut onneksi lähellä. Satelliitti-velho Pentti Kotiaho (Savantum Oy) on ollut joillakin reissulla mukana (Sahara, Arabia) tai ollut kotitoimistoltaan hyvin tavoitettavissa. Ilman Penan jeesiä moni viesti olisi jäänyt lähettämättä.

Sportman.fi -sivuston lisäksi olen päivittänyt kuulumisia erillisille retkikunta-nettisivuilleni, kuten Kalahari1000.com, greenlandrun.com (2013) sekä runningforthearctic.com (2019). Kyseiset sivut on suljettu.

Nettisivujen suunnittelusta on vastannut ihan alkumetreiltä alkaen moniosaaja Kari Koskinen.

Tavoite on jatkaa nettisivujen päivityksiä ainakin kevääseen 2024 asti.

Pysykää mukana.

Blogipäivitystä Saharan autiomaassa.

Välillä myös yön pimeydessä….

Teltassa…
Ja iltanuotion valaistuksessa….

Ei ehkä terävin kynä penaalissa?

/in /by

Etelämanner on maailman syrjäsin kolkka, kertoo HS.

Tuosta tittelistä “maailman syrjäisin” taistelee pari muutakin seutua, mm. Pohjoisnapa, jossa ei asu (toisin kuin Etelämantereella)ristin sieluakaan tai Grönlannin jäätikkö.

Yhtä kaikki, Hesarin artikkeli kertoo tutkimuksesta jossa havaittiin, että pitkäkestoinen oleilu Etelämantereella voi kutistaa aivoja.https://www.hs.fi/tiede/art-2000006356198.html

Kuva (Etelämantereelta) puhukoon puolestaan….

Olen viettänyt kohtuu pitkiä aikoja yksinäisyydessä niin aavikoilla kuin jäätiköillä. Mielestäni ne ovat tehneet pollalle pelkästään hyvää.

Sadonkorjuun laki

/in /by

Tein Arabian hiekkaerämaajuoksun jälkeen päätöksen uudistaa juoksuharjoittelua.

Sitä ennen harjoittelu keskittyi pääasiassa juoksemiseen, mikä on luonnollisesti pitkän matkan taivaltajalle ihan luonnollinen treenimuoto.

Mutta….viimeistään aavikko opetti, että tarvitsen lisää VOIMAA.

Olin tehnyt lihaskuntotreenejä ennen v.2021 aavikkomatkaa, mutta en riittävän määrätietoisesti.

“Sitä niität mitä kylvät”. Harjoituskaudella vuodatettujen hikipisaroiden litramäärä on suorassa suhteessa siihen, millainen sato kerätään. Tätä voidaan kutsua nimellä “sadonkorjuun laki”.

Oli tehtävä muutos, mikäli (ja kun) aion viettää jatkossakin pitkiä aikoja tiettömillä taipaleilla.

Näin myös tapahtui.

Viime talven, kevään ja vielä alkukesän aikana aloin treenaamaan kaksi kertaa päivässä. Usein aamutreeni oli juoksua ja illan harjoitus käsitti lihaskuntotreeniä. Kovimman treeniviikon aikana tein jopa kolme treeniä per päivä.

Loppukesä ja osa syksyäkin kului harjoittelun suhteen ykkösvaihde silmässä, mutta nyt minulla on uusi unelma..ja itse asiassa useampiakin.(H.S)

Ensimmäinen haaste on jolkotella Islannin Vatnajökull-jäätikön halki.

Seuraavan sadonkorjuun tarkka ajankohta on huhti-toukokuu 2024.

“Dreams are not made to put us to sleep, but to awaken us.”

(Ed Viestures, No Shortcuts to the Top)