Ennen Saharaa (2026) on vielä paljon tehtävää, joista yksi liittyy nettisivujen uudistamiseen.
Perustin sportman.fi -sivuston 15-vuotta sitten muutama kuukausi ennen Kalaharin autiomaajuoksua.https://sportman.fi/index.php/2010/06/14/kaksi-kuukautta-lahtoon/
Näiden vuosien aikana sivustolle on tehty pari uudistusta ja seuraava on tuloillaan.
Minulla oli siihen liittyvä kokous suunnittelija Kari Koskisen kanssa, joka on kuulunut tiimiin nämä edellä mainitut vuodet.
Aiheena on tänään Saharan halkijuoksun reittivalinta.
Siinä olikin miettimistä, sillä kuten aiemmin mainitsin, niin arabikevät kuin terroristijärjestöjen toiminta-alueet vaikuttivat lopulliseen reittivalintaan.
Meillä oli oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa.
Joko juosta läntistä reittiä eli Marokko-Mauritania tai itäistä Egypti-Sudan.
Ensimmäinen vaihtoehto oli itäinen ja sitä me lähdettiin aluksi selvittelemään, mutta pidimme myös tuota toista vaihtoehtoa hyvinkin mahdollisena.
Kävimme Paten kanssa Ulkoministeriössä selvittelemässä asioita ja saimme myös muuta “tiedustelutietoa” päätöksemme tueksi.
Ratkaiseva hetki koitti siinä vaiheessa, kun eräs Egyptin armeijan upseeri lähetti meille tiedon, että tervetuloa juoksemaan, me kyllä turvaamme teidän selustan, mutta pidätämme oikeuden ottaa juoksija pois reitiltä, jos siltä tuntuu.
En voinut suostua tähän, sillä Saharan halki oli päästävä, tavalla tai toisella.
Vaikeuksien ja pienten takapakkien yhteydessä punnitaan, ovatko kaikki tiimin / retkikunnan jäsenet sitoutuneita projektiin, vai siirtyykö osa rintamalta käpykaartiin.
Team Saharan jäsenet eivät olleet takapakeista moksiskaan.
Jatkoimme läntisen reitin selvitystöitä.
Ja tämän kaiken päälle piti neuvotella monen yrityksen kanssa, jotta projekti ei kusisi taloudellisesti, ainakaan pahasti.
Seuraavassa jaksossa (4) käydään Saharassa “ennakkotiedustelumatkalla”.
Yle Areenassa on katsottavissa tanskalaisten tuottama neliosainen dokumenttisarja “De arktiske reddere / Lentopelastajat arktisten olojen armoilla“.
“Arktinen pelastusryhmä Grönlannissa on päästänyt kuvaustiimin seuraamaan toimintaansa vuoden ajan. Pääsemme seuraamaan vaikuttavia operaatioita Kangerlussuaqin pelastushelikopterin kyydissä” (Yle)https://areena.yle.fi/1-70874615
Nämä pelastajat tekevät työtä erittäin vaativissa olosuhteissa ja minulla on siitä omakohtaisiakin kokemuksia.
Oli vuosi 2013 ja se oli meidän ensimmäinen yritys tehdä historiaa juoksemalla Grönlannin jäätikön halki. Reittimme kulki idästä lähteen, joka on melko poikkeuksellinen valinta.
Syy, minkä takia retkikunnat välttelevät alkukeväistä Grönlannin itäosaa on Piterag, joka on jäätiköltä puhaltava kylmä laskutuuli, joka voi nousta korkeimmillaan 80 m/s.https://www.youtube.com/watch?v=YxaLUw9lUD0
Katsokaa oheista videota, niin tiedätte mistä kirjoitan.
Mitä pidemmälle kevät etenee, niin Piteraqin kouriin joutumisen riski pienenee, ainakin snadisti, joten siitä syystä retkikunnat lähtevät mieluummin lännestä kuin idästä.
Kuten olen useasti tänne kirjoittanut, niin retkikuntamme joutui keskeyttämään etenemisensä, koska yksi tiimimme jäsenistä sai voimakkaan häkämyrkytyksen ja sellaisen henkilön kanssa ei ole mahdollisuutta edetä kohti jäätikön huippua.
Häkämyrkytyksen saanut ihminen on saatava mahdollisimman nopeasti sairaalahoitoon.
Yritimme saada Jens-Erikille, joka oli siis tämä onnettomuuden uhri, lentopelastuksen soittamalla sat.puhelimella arktisten joukkojen komentokeskukseen, mutta sieltä ei voitu lähettää pelastushelikopteria, sillä meidän päälle oli tulossa…aivan oikein…piteraq, joka riepottelikin telttojamme kivat viisi päivää.
Sen jälkeen päätimme evakuoida Jens omatoimisesti.
Juuri kun pääsimme takaisin retkikunnan lähtöpisteeseen (Isortoq), niin uusi ja edellistä kovempi hirmumyrsky iski jäätikön itälaitaan ja siinä myräkässä yksi britti menetti henkensä.
Juttelin pelastusoperaatiossa mukana olleen lentopelastusoperaattorin kanssa ja hän kertoi sen tilanteen olleen yhtä helvettiä.
No, vuonna kuusi vuotta myöhemmin (2019) toteutin unelmani ja juoksin hyvän tiimin avulla jäätikön yli. Idästä länteen…
