Mies ja vene.

/in /by

Mies ja vene, matkaa yli 10,000 kilometriä.

Suomalainen Jari “Jallu” Saario on kova luu. Tätä kirjoittaessa mies on soutanut jo jokusen päivän kohti sellaista suoritusta, jota kukaan muu ei ole aiemmin tehnyt.

Hänen tavoitteena on soutaa Atlantin yli…ja takaisin.

Tapasin Jallun viime syksyn aikana. Meillä on yhteisiä kavereita ja yksi heistä järjesti meille yhteispalaverin. Kiitos siitä Östa!

Onneksi treffasimme, sillä Jallu on helvetin mukava sälli.

Olen hemmetin iloinen, että meillä on nyt myös yhteinen sponsori, Medifon Oy (Anticram).

Soittelin tiistaina kaverilleni, joka tiesi kertoa Jallun viime hetken kuulumisista.

Nostan miehelle juoksulippistä korkealle!

Soudin itsekin keskiviikkona ja tein samalla “viiden liikkeen kuntopiirin”. Tiputin tämän viikon juoksumäärän viiteen (5) kertaan, mutta lisäsin harjoitusohjelmaan yhden (1) extra-lihaskuntotreenin

Välitsekkaus

/in /by

Juoksupäivien-ja kilometrien määrä on tällä hetkellä alhaisempi kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten.

Viime vuoden tammikuu on huono vertailukohta, sillä parantelin vielä tuolloin Arabian hiekka-aavikolla ärtynyttä polveani, joka on muuten täysin parantunut. Onneksi en jatkanut kipeällä jalalla klenkkaamista, sillä muutoin polvi olisi mennyt täysin sököksi.

Tammikuussa 2021 vetelin pitkiä lenkkejä, joten se on parempi vertailukohta.

Tällä hetkellä kunto on aika hyvä. Se on jopa pieni yllätys, sillä viime vuoden loppukesä ja syyskausi oli treenien suhteen minimalistinen.

Viimeisen viikon parin aikana olen keskittynyt metsähommiin. Se projekti jatkuu jossain vaiheessa lopputalvea, mutta nyt on taas aika keskittyä juoksu-ja lihaskuntotreeneihin. Tosin metsässä resuaminen on pahuksen hyvää kuntoilua…

Tälle viikolle kertyy kuusi (6) juoksuharjoitusta. Pidän lauantain vapaata, mutta muutoin juoksutossut saavat kohtuullisesti kyytiä.

Tavoite numero yksi on asetettu keväälle. Huhti-toukokuussa kondiksen oltava jo niin hyvä, että voin vetää jo pidempiä treenilenkkejä, jotka valmistelevat minua kohti Islannin jäätikköjuoksua.

Tein tiistaina seuraavanlaisen treenin: Lihaskuntoa/”alkulämmittely” arktisella salilla. Lämmittely heittomerkeillä, sillä arktisen salin lämpötila taisi olla pakkasen puolella:-)

Sen jälkeen juoksin metsälenkin ja palan painikkeeksi tein vielä lyhyen loppuverkan salilla.

Konmaritus

/in /by

Konmarituksen pääideana on luopua kaikesta turhasta. Puhumme toimittaja Anna Sievisen kanssa tästä aiheesta tulevassa podcastissa, jota ei ole vielä siis nauhoitettu.

Yksi tapa konmarittaa on luopua tai ainakin miettiä sitä, kuinka paljon viettää aikaa sosiaalisessa mediassa.

Tiedän henkilöitä, jotka ovat siitä riippuvaisia. Aina kun kännykästä kuuluu maaginen “bling”-ääni, niin käsi hamuaa kohti puhelinta. He toimivat kuten Pavlovin koirat.

“Työpalaverissa et malta olla vilkuilematta Facebookia. Ravintolassa keskityt kuvaamaan annostasi Instagramiin. Auton ratissa tarkistat vähän väliä WhatsApp-viestisi. Ja kun tapaat ystäviäsi, avaat vaivihkaa sometilisi ja jättäydyt keskustelujen ulkopuolelle.

– Sellaista diagnoosia kuin riippuvuus sosiaalisesta mediasta, ei vielä ole, mutta nuo esimerkit kuvastavat jo selvää somen käyttöhäiriötä ja hallinnan puutetta, sanoo A-klinikan johtava ylilääkäri ja Helsingin yliopiston päihdelääketieteen työelämäprofessori Kaarlo Simojoki.

– Kun huomaat livahtavasi someen niinkin epätoivotuissa tilanteissa kuin työpalaverissa tai liikenteessä, ja kun sosiaalinen elämäsi alkaa kärsiä somen käytöstäsi, ollaan jo eräänlaisen riippuvuuden äärellä”.https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/artikkelit/kun-some-koukuttaa/#51df44ab

Olin erään koulutusporukan valmentajana Saharan hiekkaerämaassa oliko se nyt vuonna 2015 vai 2016. Vietimme siellä noin viikon.

Siellä ei kännykät toimi. Aavikolle saapuessamme osa porukasta alkoi välittömästi räpläämään kännyköitään.

No, se oli ihan turhaa, sillä siellä päin maapalloa verkkoyhteyttä ei ole. Ainoa tapa saada yhteys ulkomaailmaa on satelliittiyhteys. Minulla oli satelliittipuhelin, mutta se oli matkassa ainoastaan hätätilannetta varten.

Taisi siinä mennä pari päivää ennen kuin ihmiset unohtivat kännykän olemassa olon ja alkoivat keskittyä olennaiseen. Nauttimaan elämästä aavikolla.

Tästä ja paljon muusta kerromme lisää tulevassa podcastissamme.

Olen jo lopettanut Twitterin ja Instan seuraamisen.

Mitä faceen tuleen, niin aion “heivata” suurimman osan “kavereista” pois. Projekti on jo alkanut.

Jotkut ulkomailla asustelevat frendit tekevät poikkeuksen. Face ja mese on ainoa tapa pitää heihin yhteys.