Asetin alkuvuodesta tavoitteen olla hyvässä juoksukunnossa huhti-toukokuun aikana.

Tammi-ja helmikuun treenijuoksut eivät olleet mieltä ylentäviä. Itse asiassa suoritukset olivat aika paskoja. Yhtä ok-suoritusta seurasi liuta huonoja.

Jonkun mielestä tällainen puhe saattaa olla “turhaa itsensä ruoskimista”.

Hyvä suoritus on hyvä ja paska on paska. Piste.

Tavoite on tehdä ässäsuoritukset joko aavikolla tai jäätiköllä, mieluusti molemmissa olosuhteissa.

Tällöin suoritustason pitää olla aina hyvä. Päivä ja viikko toisensa perään. Kuumassa tai kylmässä.

Sen takia omaan tekemiseen on suhtauduttava terveen kriittisesti. Myös muuten kuin harjoitellessa.

Tammi-ja helmikuun suorituksilla ei olisi mitään asiaa niihin olosuhteisiin, joihin tähtään. Päivä, kaksi, ehkä jopa kolme voisi mennä joten kuten, mutta jossain vaiheessa homma kuitenkin tyssäisi.

Maaliskuu oli jo parempaa tekemistä.

Nyt ollaan jo vahvasti huhtikuun puolella ja tahti vaan paranee.

Tein torstaina pidemmän testilenkin. Vedin sen lopussa mäkinousuja asvalttitiellä, jotka menivät paremmin kuin aiemmin tänä vuonna.

Kello on lahjomaton. Aiemmin juoksin kaksi tievarsitolpan väliä 25 sekuntiin tai sen yli, nyt ne meni järjestään sen alle.

Mäkivetoja on yhteensä 8 kpl.

Talven ahkiovedot ja metsähommat yhdistettynä mm. kallioilla kiipeilyyn ovat tuoneet jalkoihin lisää voimaa.

Sen lisäksi pienet juoksutekniikkaan tehdyt muutokset ovat parantaneet askellusta. Ja se, että minulla on jalassa voittava kenkä. Kerron sitä lisää joku toinen päivä.

Tahti siis paranee. Olen vahvasti siinä uskossa, että toukokuussa kulkee jo entiseen malliin.

Itse asiassa ennustan, että jopa paremmin.