Se edellinen 10 päivän “treeniputki” osoittautui siis virheeksi.
No, mitään peruuttamatonta ei ehtinyt tapahtua, vaikka jalat tuntuvatkin nyt hieman normaalia väsyneemmältä.
Pidän perjantaina vapaapäivän. Pilkon puita, maalaan jne.
Pikku aktiviteetteja siis.
“Jos lähimaastossasi on metsää, sinne kannattaa suunnata. Tutkimusten mukaan metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti. Myös lihasjännitys vähenee. Kaikkein selkeimmin metsässä samoilu vaikuttaa mielialaan, sillä metsä rauhoittaa ja nopeuttaa stressistä palautumista”https://yle.fi/a/3-9548399
“Kliinisen allergologian emeritusprofessori Tari Haahtelan ja hänen kollegojensa tutkimukset puolestaan viittaavat siihen, että luontokosketuksen väheneminen on monien sairauksien lisääntymisen taustalla”.
Luin torstaina Outside-lehden nettisivulta artikkelin “Why Being in Nature Makes You Smarter, According to Neuroscientists”.
Monien edellä mainittujen terveyshyötyjen lisäksi, luonnossa oleilu tekee meistä fiksumpia.https://www.outsideonline.com/health/wellness/nature-makes-you-smarter/?pianouser=true
“Lajit, joissa joudut miettimään seuraavaa askelta, silmän ja käden liikerataa tai seuraavaa syöttöä, ovat Helsingin yliopistossa työskentelevän aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan paras tapa kasvattaa tuiki tärkeän harmaan aineen määrää.
Harmaan aineen tiheys on yhteydessä esimerkiksi opintomenestykseen, pitkäkestoiseen muistiin ja parempiin urheilusuorituksiin. Harmaan aineen kato puolestaan liittyy älyllisen suorituskyvyn laskuun esimerkiksi muistisairauksissa.
Aivolle tekee hyvää joutua töihin. Lukuisien eri tutkimusten mukaan liikunta lisää aivojen harmaan aineen tiheyttä ja määrää.
Tästä hyvänä esimerkkinä on vaikkapa suunnistus. Pihkaniskat ovat todella fiksua jengiä, sillä he joutuvat käyttämään pollaa niin treeneissä kuin kisoissa.
Meikäläisestä on kuoriutunut viime vuosina hieman aiempaa sosiaalisempi juoksija.
Kuluvalla viikolla olen juossut jo yhden frendin kanssa ja tänään on jo seuraavan vuoro.
Tämä olisi ollut ennen kuulumatonta vielä kymmenisen vuotta sitten. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nielin kilometrit aina yksin.
Taitaa olla niin, että kimppalenkkeilystä on tullut suosittua monessa muussakin piirissä.
Näen omilla lenkeilläni aika paljon laumana liikkuvia maastopyöräilijöitä.
Monet polkujuoksijat treenaavat yhdessä samanhenkisten kanssa.
Juoksija-lehti perusti “Juoksurinki”-palvelun, joka sai heti paljon kannatusta. Juoksuringissä porukka treenaa yhdessä toisiaan kannustaen. Olen ollut yhtä sessiota vetämässä itsekin.
Jotta totuus ei unohtuisi, niin juoksen edelleen valtaosan lenkeistä yksin.
Lenkit ovat minulle tärkeitä hetkiä valmistautuessani johonkin tulevaan seikkailuun.
Yksin harjoitellessani voin (itsekkäästi) pitää juuri minulle sopivaa juoksuvauhtia ja voin valita reitin mieleni mukaan.
Ryhmässä liikuttaessa ei tietenkään voida olla itsekkäitä vaan otetaan huomioon muiden toiveet.
Kuten sanottu, niin juoksin tiistaina lenkin kaverin kanssa.
Päivän kakkostreeninä oli pöllien kantamista, taas vaihteeksi. Viime talvena en paljon muuta tehnytkään…
Se kävi hyvästä voimailutreenistä.
