Kävin keskiviikkona hienolla & upealla lumikenkätreenilenkillä kaverini Jannen kanssa.

Kun palasin takaisin perusleiriin niin luin ikäväkseni Pallastunturilla tapahtuneesta lumivyöryonnettomuudesta.

En ota tähän yksittäiseen tapaukseen mitään kantaa, mutta pari sanaa ihan yleisellä tasolla.

Olen viettänyt jonkun verran aikaa Pyhä-Luoston seutuvilla.

Aina kun lähden kapuamaan lumikengillä esimerkiksi Luoston huipulle, niin kyselen paikallisilta siihen parhaiten soveltuvaa reittiä juuri lumivyöryriskin takia.

Edellisellä kerralla retkikuntakaverini Antti, joka asuu alueella, ohjeisti meitä nousemaan Luoston huipulle vain määrättyä reittiä pitkin. Meidän tuli kulkea viistosti tunturia ylöspäin, ei siis suoraan…

Aina kun lähden ns. Lapin-päiväreissulle, niin mukana on reppu, jossa on lisävaatetusta, varapipoa-hanskaa, tulentekovälineet (myös tuohta) sekä purtavaa & juotavaa.

Saatan liikkua alueilla, jossa en välttämättä törmää toiseen ihmiseen.

Jos paska iskee tuulettimeen (shit hits the fan) ja on syy siihen mikä tahansa, niin olen ainakin varautunut.

Puhelimen akku hyytyy kylmässä todella nopeasti.

Jäätiköillä (ja Lapissa) puhelin ja muu elektroniikka pakataan niin lämpimästi, ettei hyytymistä tapahdu.

Akun hyytyminen voi tapahtua äkisti myös näillä leveysasteilla, kuten minulle eilen tapahtui kesken lumikenkämarssin.