3€

/in /by

Kirjoitin toimittaja Arno Seiron kanssa “Asennetta Peliin” -kirjan vuoden 2013 aikana.

Se oli toinen ja toistaiseksi viimeisin kirja, jossa olen ollut mukana.

Tällaisilla motivaatiokirjoilla on Suomessa melko pienet markkinat.

Emme kirjoittaneetkaan opusta rikastuaksemme vaan ihan siitä syystä, että meillä oli siihen vahva palo.

Henkistä pääomaa kertyi melko paljon.

Molemmat kirjaprojektit ovat olleet elämää rikastuttavia kokemuksia ei vähiten siksi, että niin Arno kuin Juha Hietanen ovat mukavia ihmisiä.

Olisiko vielä kolmannen kirjan vuoro?

Mikä ettei.

Huomasin, että Asennetta Peliin -kirjan voi ostaa huimaan 3€ hintaan Tori.fi´stä.

Tällainen risuparta kasvaa pitkien aavikko-ja jäätikköreissujen aikana.

Maanantaina oli vuoden kovin treeni (=märkä lumi). Siinä jäi sunnuntain lumikenkäharjoitus (hyväksi) kakkoseksi.

Molemmat kuuluvat kuitenkin sarjaan “kuin pistäisi rahaa pankkiin”.

Kuvia sunnuntain lenkiltä

/in /by

Vaikka olen kirjoittanut näitä blogikirjoituksia varsin ahkeraan (2010-), niin kuvia olen jakanut ujonlaisesti.

On myönnettävä, että en ole kuvaajana(-kaan) erityisen haka, mutta olen päättänyt ainakin aktivoitua tällä saralla.

Määrä saa korvata laadun.

Mitä pyhäpäivän juoksutreenin tulee, niin melko lauhaa oli verrattuna vaikkapa lauantain lumikenkälenkkiin, jolloin pakkanen kutitti poskia etenkin järven selkiä ylittäessä.

Juoksu kulki ihan hyvin. Vedin viimeisen (470m) mäen taas kerran aikaan 2.35 eli parissa päivässä ei ole tapahtunut edistystä:-)

Tänään on ainakin juoksusta lepopäivä. Lumilapiolle saattaa olla taas käyttöä…

Tässä muutama foto sunnuntailta.

Talvijuoksubaanaa a´la Nuuksio.
Nuoli vasemmalle näyttää suunnan Pirttimäkeen ja oikealle kohti Solvallaa. Näin talvisin reitti on varattu hiihtäjille.
Tämä reitti vie Solvallaan. Kuva on otettu Kattilajärventieltä, kuten tuo edellinenkin.

Umpihanki vai tien vanki?

/in /by

”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.”(A.Hellaakoski)

Olin lauantaina lumikenkäilemässä naapuri-kaveri Jannen kanssa.

Umpihankea riitti.

Voi veljet. En muista, että milloin olisi ollut näin paljon lunta.

Ei kyllä muistanut kaverikaan.

Metsässä tarpoessa lunta oli välillä nivusiin asti.

Kuljimme myös kolmen järven ja yhden lammen ylitse. *)

Olimme kenkäreissulla kolme tuntia.

No, oliko se sen väärti?

Kyllä.

Kun avaa oman latunsa, tuntee tehdyn työn jäsenissään.

Ihmistä kun ei ole luotu liian helppoihin oloihin.

________________________________________________________________________________________

(* Olen tullut varovaiseksi jäällä liikuttaessa ja kerron siitä ihan avoimesti kavereillekin.

Se on seurausta Grönlannissa 2013 tapahtuneesta jäihin putoamisesta, jossa meinasi lähteä henki.

Olin siis meren jäällä ja astelin hieman varomattomasti päätyen jään läpi.

Alkoi matka kohti merenpohjaa.

Jalassa oli helvetin raskaat jäätikkösaappaat ja päällä paksuin mahdollinen jäätikkötakki, joka imi itseensä vettä kuin pesusieni.

Kuin (todellakin) ihmeen kaupalla sain pysäytettyä alas päin menon ja aloin kammeta itseäni jään reunalle. Näin sen tilanteen ainakin muistan.

Positiivista oli se, että en mennyt paniikkiin.

Huusin kaverilleni Gregille, joka talsi noin 100 metrin päässä minusta, että nyt kaipaisin apua. En olisi päässyt jäälle ilman hänen apuaan.

Olen muuten miehen kanssa aktiivisesti yhteydessä. Hänellä alkaa keväällä hieno kiipeilyprojekti.

. 

Kuva: Janne R.