Aika paljon askelia… / Quite many steps…

/in /by

Noin 11 kuukauden kuluttua alkavassa Sahara 1000 -juoksussa otan reilusti yli miljoona juoksuaskelta.

Itse asiassa aika tarkalleen 1,3 miljoonaa….

Juoksun aikana askeleeni iskeytyy maahan 180 kertaa per minuutti.

Ja niitä minuutteja kertyy sen verran paljon tuhannen kilometrin aikana, joten yhteenlaskettu askelmäärä on tuo (noin) 1,3,miljoonaa.

Olen ynnäillyt että 50 kilsan juoksuun menee päivittäin kuutisen tuntia.

Ei ole siis ihan yhdentekevää, millaiset juoksukengät sinne valitsen.

Kokemuksista viisastuneena aion putsailla jalkineet hiekasta ainakin kerran tunnissa.

Hiekka-aavikon suurimman uhan tarjoaa joka paikkaan tunkeutuva hiekka.

Jalkapohjat ja varpaat voi saada jo muutaman päivän aikana ihan muussiksi, mikäli hiekalle antaa vallan.

Sen jalkineeseen kulkua ei voi estää mitenkään.

Jollain gaitereilla (säärystin) ehkä jonkin verran….

Sukat on myös tärkeässä roolissa.

Olen käyttänyt jo 15 vuoden ajan Bridgedalen sukkia ja saatan hyvin käyttää niitä ensi vuonnakin.

Testaan tällä hetkellä erästä toistakin merkkiä, josta minulla on hyviä kokemuksia.

Kaloreita palaa muuten yli 100,000, joten jos lähtöpäivänä on kropassa jotain ylimääräistä, niin juoksun jälkeen ei taatusti ole.

*****************************************************************************************************

In about eleven months, I’ll start the Sahara 1000 run — and during it, I’ll take well over a million running steps.

In fact, quite precisely around 1.3 million…

While running, my feet strikes the ground about 180 times per minute.

And since there will be plenty of those minutes over a thousand kilometers, the total number of steps adds up to roughly 1.3 million.

I’ve calculated that each 50 km day will take me around six hours to run.

So it definitely matters what kind of running shoes I choose for the desert.

With lessons learned from past experiences, I plan to clean the sand out of my shoes at least once every hour.

The greatest threat of the desert is, unsurprisingly, the sand that gets everywhere.

If you let it take over, it can destroy your soles and toes in just a few days.

There’s really no way to stop it from getting into your shoes completely — maybe gaiters help a little…

Socks play a big role too.

I’ve been using Bridgedale socks for about 15 years, and I’ll likely wear them again next year.

I’m also testing another brand right now, one I’ve had good experiences with.

And by the way — I’ll burn over 100,000 calories, so if I happen to have any extra body weight at the start, there definitely won’t be any left by the time I finish.

Qatar 2023 with Merrell Agility Peak 5

“Uusi duuni” / “A new job”.

/in /by

Aloitin maanantaina uuden uran.

Olin metsätyömaalla kahden ammattimetsurin apumiehenä.

Tämä työpaikka ei ollut avoinna, mutta kun kovasti sitä tutulta metsurilta kyselin, niin mies heltyi ja päätti ottaa minut hommiin.

No, mikäs juttu tämä nyt on?

Oletko vaihtamassa alaa?

En.

Metsätyöt ovat osa fyysistä valmistautumista Saharan 1000 kilometrin juoksuun.

Uskon, että teen näitä duuneja jatkossakin.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

I started a new career on Monday.

I worked at two different sites as a lumberjack’s assistant.

This job wasn’t open for applications, but after persistently asking a logger I know, he finally gave in and decided to take me on.

So, what’s this all about?

Are you changing careers?

No.

Forest work is part of my physical preparation for a 1,000-kilometer run across the Sahara.

I believe I’ll keep doing this kind of work in the future, too.

Hyppää takaisin satulaan / Jump back on the horse!

/in /by

Epäonnistuminen voi tuntua raskaalta, mutta se on usein yksi tehokkaimmista tavoista kasvaa ja kehittyä.

On sanottu, että “virhe ei ole epäonnistuminen, ellei siitä kieltäydy oppimasta“

Kun kohtaa vastoinkäymisiä ja silti jatkaa, rakentuu henkinen kestokyky. Tämä resilienssi auttaa tulevaisuudessa: pienet takaiskut eivät enää tunnu ylitsepääsemättömiltä.

Epäonnistuminen opettaa, että taidot ja kyvyt eivät ole pysyviä, vaan niitä voi (ja pitää) kehittää harjoittelemalla.

Ja mikä tärkeintä, kun ei pelkää mokaamista, uskaltaa kokeilla uusia ideoita ja ratkaisuja.
Monet innovaatiot ja keksinnöt ovat syntyneet juuri epäonnistuneiden yritysten seurauksena.

Olen epäonnistunut kaksi kertaa aavikolla ja kerran jäätiköllä.

Ensimmäinen tapahtui Libyassa 2008 noin 200 kilsan kisan aikana.

Opin tuon seikkailun aikana, että omaa virhettä ei kannata laittaa ulkoisten olosuhteiden piikkiin.

On syytä katsoa peiliin ja miettiä, mikä meni vikaan.

Ja sen jälkeen on yritettävä uudestaan, siis hypättävä ratsun selkään, vaikka sieltä putoaminen on saattanut tuntua kipeältä.

Näin tein ja juoksin kaksi vuotta myöhemmin Kalaharin autiomaan halki ja siitä kahden vuoden kuluttua Saharan…

Seikkailijan elämä on opintomatka.

PS. https://www.instagram.com/seikkailujuoksija

Ota Insta seurantaan…

****************************************************************************

Failure can feel heavy, but it is often one of the most powerful ways to grow and develop.

It has been said that “a mistake isn’t a failure unless you refuse to learn from it.”

When you face setbacks and keep going, you build mental endurance. This resilience helps in the future: small setbacks no longer feel insurmountable.

Failure teaches that skills and abilities are not fixed — they can be developed through practice.

And most importantly, when you’re not afraid of making mistakes, you dare to try new ideas and solutions. Many innovations and inventions have emerged precisely from failed attempts.

I have failed twice in the desert and once on the ice.

The first time was in Libya in 2008, during a 200-kilometer race.

During that adventure, I learned that it’s not worth blaming external conditions for your own mistakes.

You need to look in the mirror and think about what went wrong.

And after that, you have to try again — get back in the saddle, even if falling off has been painful.

That’s what I did: two years later, I ran across the Kalahari Desert, and two years after that, across the Sahara…

Arabia was another transformative experience.

I fell into the sand — but once again, I got up, richer and wiser from the experience.

In Greenland in 2013, I had two people with me who should not have been part of the expedition.

In 2019, the Greenland team was perfect — and so was the outcome.

The life of an adventurer is a journey of learning.

Pls follow me on..https://www.instagram.com/seikkailujuoksija

Dream Team Greenland 2019