Paluu Haltilta

/in /by

Palasin hetki sitten Halti -tunturilta.

Olipahan reissu.

Jos pitäisi antaa kouluarvosana, niin se olisi 10+.

Enkä liioittele yhtään….

Sää oli täydellinen. Aurinkoista joka pöivä.

Toiseksi viimeisenä päivänä, jolloin talsimme reilu kolmekymppisen, saimme muutamaksi tunniksi aika kovan vastatuuli-puhurin, mutta sehän vaan pitisti.

Tiimi oli mahtava. Kiitokset lähtevät Heikin ja Kirsin lisäksi Outdoor Artisans Oy´n Venlalle ja Antille sekä mukana olleelle kuvaaja/jokapaikanhöylä Janille.

Ja tietenkin 15 koiralle, joista muutamista tuli reissun aikana oikein hyviä frendejä.

Kuvia tippuu blogisivulle huomenna / ylihuomenna.

Kun saan Janin kuvaamia dronevideoita, niin niitä voi katsella Instassa.

Ilmoitan, kun sen aika koittaa.

Järjestämme Heikin kanssa retken ja siihen valmistavan valmennuksen ensi vuoden keväälle.

Palaan siihen asiaa myöhemmin….

Tänään siis Haltille..

/in /by

Tai oikeastaan huomenna, sillä junamatka Kolariin alkaa tänään, josta siirrymme perjantain aamupäivän aikana Kilpisjärvelle ja vasta sieltä starttaa taivallus kohti Haltia.

Miksi Halti?

Koska juttelimme siitä (mukaan lähtevän) Antti Siltalan/ Outdoor Artisans kanssa Grönlannin jäätiköllä ja sovimme, että jonain päivänä…

Siihen “jonain päivänä” meni aika tarkalleen seitsemän vuotta (05/2019-04/2026).

Tämän vatuloinnin voi laittaa 100% minun piikkiin.

Kuten aina…

No, joskus tavoitteiden saavuttamiseen menee vaan aikaa.

Mukana tunturireissulla ovat myös..Heikki, Kirsi, Antti, Venla, Juho sekä 14 koiraa.

Lähetän jossain vaiheessa tunturitunnelmia blogiin ja etenkin Instaan (seikkailujuoksija) kuvien kera.

Pakkaamista….

/in /by

Huomenna alkaa pitkään odotettu reissu Kilpisjärvelle, josta alkaa taivallus kohti Halti -tunturin huippua.

Patikointi/juoksu -päiviä kertyy viisi (5), joiden aikana me liikumme yhteensä noin 110 km.

Matkaa taitetaan jalkaisin lumikengät jalassa.

Tai kelit sen määrittävät pidämmekö jaloissa lumikenkiä vai etenemmekö tunturin huipulle (ja takaisin) ilman niitä.

Sauvat nyt on ainakin kädessä…

Kamaa on kertynyt jo aiemmilta talvisilta reissuilta ja jotkut niistä ovat peräti Pohjoisnavan ajoilta, joten ostoksille ei tarvitse sen takia lähteä.

Jotain minimaalista updeittausta olen tehnyt ajatellen samalla jo vuoden kuluttua koittavaa Islannin “kahden jäätikön” juoksuakin.

No niin, tässä on päivä aikaa pakkailla kamoja ja siirtyä sen jälkeen pohjoiseen vievään junaan.