Sporttihiiri

/in /by

Maailmaan mahtuu kaikenlaisia tutkimuksia ja tarkasti seuraamani Outside-lehden nettisivuilta löytyi yksi sellainen, jonka ehkä olisi voinut jättää tekemättä:

“Endurance mice live longer” eli urheilevat hiiret elävät pidempään. Kanadalaisen yliopiston tutkimuksissa hiiret lenkkeilivät juoksumatolla kolmena päivänä viikossa peräti viiden kuukauden ajan. Mikä oli tutkimuksen lopputulos? Juoksevat hiiret elivät tietenkin pidempään kuin ilman juoksumaton ihanuutta kärvisteleet lajikumppanit.Tutkimus- professori teki päätelmän, että liikunta on terveellistä ja tätähän ei me tiedetty ennen tätä tutkimusta,

  http://outside-blog.away.com/blog/2011/02/endurance-mice-live-longer.html

Torstai oli taas tiivis työpäivä, sillä teen syyskuun Juoksija-lehteen erään tuotetestin. Ajelin eilisen pitkin pk-seutua hakien maahantuojilta testituotteita ja tulihan siinä samalla puitua niin Oslon kisat, Libyan tilanteet yms. Olen siinä(-kin) mielessä etuoikeutetussa asemassa, että saan ensikäden tietoa markkinoille tulevista uusista tuotteista ja  tapaan työssäni erittäin mukavia ihmisiä.

Kuvasimme Kalaharissa ainakin 12 tuntia videomateriaalia ja nyt siitä kaikesta puristetaan noin 15 minuutin TV-pläjäys, joka esitetään MTV3 MAX -kanavalla 4.4. MAXSport-nimisessä outdoor-ohjelmassa. Meilläpä ei näy ko.kanava, joten pitääpä a)hankkia kanavakortti tai b) pyytää tuttuja nauhoittamaan ohjelma. Taidan kuitenkin valita vaihtoehto C:n, jossa ohjelman tuottaja Kim Öhman purkittaa ohjelman Kirsille ja minulle.

En tiedä mitä kaikkea Kim aikoo ohjelmaan valita, joten odotan jännityksellä mitä tuleman pitää.

http://www.maxsport.tv/

Kävin torstai-iltana vajaan tunnin yhteislenkillä Kirsin kanssa. Kepeän iltalenkin aikana jaksoi keskittyä juoksutekniikkaa. Olen paasannut nopean juoksurytmin puolesta, joka käytännössä tarkoittaa 180 juoksuaskelta minuutissa (90/jalka). Juoksuaskeleeseen saa ripauksen lisäkeveyttä tekemällä mielikuvaharjoituksen, jossa kuvittelee juoksevansa ilman kenkiä.Jalka laskeutuu lähemmäksi päkiää kuin kantapäätä eikä jalka iskeydy maahan samalla tavalla, kuin kantapää edellä (varpaat pystyssä) tapahtuvassa askelluksessa. Tosi on!

Viisumi

/in /by

Kävimme keskiviikkona Kirsin kanssa Intian suurlähetystössä, jonne veimme viisumianomuksen parin viikon kuluttua alkavaa Nepalin matkaa varten. Käymme Intian puolella kahteen otteeseen, joten viisumille on tarvetta.

Kaunis keli innosti 15 kilsan lenkkiin. Aurinkoisen sään varjopuolena oli muhjuinen tien pinta ja juoksu oli osin sutimista. Toivottavasti lumimössö sulaa pian pois ja pääsemme juoksemaan pitävämmällä alustalla.

Juoksija-lehden shopista voi tehdä nyt loistohankintoja, sillä sieltä saa tästä päivästä alkaen niin Camelbakin reput ja juomavyöt, Bridgedalen sukat kuin Petzlin otsalaput. Käytän itse juoksusukkina vain Bridgedalea.

Camelbakin reput ja juoksuvyöt ovat tosi laadukkaita samoin kuin Petzlin otslamput. Käykäähän katsomassa:

http://www.juoksija-lehti.fi/Default.aspx?tabid=3001

Teräsmies

/in /by

Kirjoitin pari kuukautta sitten brittiläisestä Charlie Wittmarcista, joka oli asettanut itselleen melkoisen haasteen. Hän ui ensiksi 33 kilometriä Englannin kanaalin yli  Ranskaan noin 12 tunnissa. Siitä Charlie nappasi fillarin alle ja lähti polkemaan yli 14,000 kilometerin etappia kohti Intiaa.

Reissussa sattuu ja tapahtuu, niin myös Charlielle. Hän jäin ainakin kerran auton alle ja tammikuun blogissa hän kertoi menettäneensä ödeeman vuoksi hetkellisesti oikean silmän näkönsä. Tässä kopio miehen kirjoituksesta:

Then in Tibet, I broke. I was lying on a hard bed in a tiny shack that was located in an abandoned village in a remote section of the Tibetan Plateau. Outside my door there was a pack of wild dogs that I had seen cleaning up the corpses that are left behind by the villagers at the end of the tourist season. After suffering a cerebral edema a few days earlier, I had lost most of the vision in my right eye, and as I stared at the ceiling of the shack, there was only a small pinpoint of light. My heart had begun to beat irregularly and the pain between my legs had increased significantly in recent days, convincing me that I had somehow suffered a hernia. I was mentally, physically and financially bankrupt.

Summa summarum…Mies oli  Tiibetissä niin romuna, että hän päätti lähteä kotiinsa parantelemaan haavojaan, mutta hän on palannut jo radalle lopettaakseen sen, minkä aloittikin.

Intiasta mies jatkaa jalkaisin matkaa kohti Mount Everestiä, jonka huipulle Wittmarcin on tarkoitus kiivetä eeppisen reissunsa päätteeksi. Huh, tämän jälkeen 20 kilsan lenkki tuntuu puistokävelyltä. Tässä miehen blogisivu.

http://www.theworldtri.com/archives/category/blog

Meikäläinen saa aikamoisia kiksejä lukiessaan Wittmarcin kaltaisista hepuista. Olen tavannut vastaavanlaisia henkilöitä omilla reissuillani ja siksi uskon, että meissä on paljon enemmän voimia kun rohkenemme kuvitellakaan.