Näyttää siltä, että Pohjoisnavalla on poikkeuksellisen hiljaista tulevan sesongin (huhtikuu) aikana, sillä yksikään retkikunta ei päässyt matkaan Kanadasta kohti Pohjoisnapaa. ExplorersWebin mukaan huono sää on estänyt kolmen retkunnan lähtöaikeet ja he ovat odottaneet starttia jo helmikuun 26.päivästä alkaen. Voin vaan kuvitella, kuinka heitä on kyrsinyt,sillä he ovat harjoitelleet napareissua varten vuosikausia ja keräneet suunnattoman paljon rahaa yrityksiltä, jotta unelmasta tulee totta. Tunnen ihmisiä, jotka ovat ottaneet suuria pankkilainoja tai irtisanoutuneet työpaikastaan toteuttaakseen vastaavanlaisen seikkailun.

Kirsi sai sunnuntain juoksulenkillään hieman siipeensä. Vaikka hän on käynyt harjoittelemassa Pohjoisnavalla ja Etelämantereella asti, niin silti liukas keli teki tepposet ja hän löysi itsensä kanveesista kesken lenkin. Onneksi kyseessä ei ollut täystyrmäys, vaikka juoksulasit menivätkin siinä rytäkässä päreiksi ja silmäkulmaan tuli pieni mustelma.

Parasta liukkauden estoa on olla talvisaikaan mahdollisimman paljon  ulkomailla ja mm. siitä syystä seuraava pitkä juoksureissu tapahtuu (näillä näkymillä) joulu-tammikuun aikana. Seuraavan “Kalaharin” koordinaatit ovat vielä pahasti levällään, mutta sen voin jo paljastaa, että seuraavasta juoksumatkasta tulee selvästi edellistä (1000km) pidempi.

Ensi viikonloppuna on GO-messut ja sen jälkeen pääseekin jo kohti Nepalia ja Annapurnan massiiveja. Sen korkein kohta Annapurna ulottuu 8091 metrin korkeuteen ja on maailman 10.korkein vuori. Vaikka Annapurna ei kohoa aivan maailman korkeimman vuoren Mount Everestin korkeuteen, niin sillä on maine erittäin haastavana kiipeilyvuorena.Wikipedian mukaan 40,4%Annapurnan huipulle yrittävistä jää sille tielleen.

Meidän trekkimatkan kohokohta on 3200 metrissä oleva Poon Hill, jonne kapuamme aamulla katsomaan auringon nousua ja parhaasssa tapauksessa näemme Annapurman lisäksi Dhaulagirin (8167m).

Alla olevassa kuvassa näkyy yli 8000 metriin kohoavia lumihuippuja. Otin kuvan marraskuun Nepalin matkallani.