Niin se aika kuluu; tänään on kulunut tasan 2 viikkoa siitä, kun saimme Kalaharin halkijuoksun päätökseen.

Moni tuttu on sanonut, että näytämme yllättävän freeseiltä emmekä kävele linkuttaen (ainakaan julkisesti..) saatika  keppien varassa.

Palautuminen on sujunut ihan mallikkaasti, mutta ei tässä vielä (ainakaan) vähään aikaan ole mitään asiaa juoksulenkeille. Meikäläisen oikea pohje on sen verran tukossa, että juoksuaskeleen ottaminen tekee kipeää. Kirsillä on samanlaisia oireita, vaikka olo paranikin alkuviikon hieronnassa.

Pohkeen jumiutuminen johtui (ainakin) siitä, että jalan luonnollinen iskunvaimennus (pronaatio) oli nilkan lukkotilan johdosta lähes 600 kilometrin ajan pois käytöstä ja näin pohje joutui ottamaan iskuja vastaan normaalia selvästi enemmän.

Kyl tää tästä:)