Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Syntynyt juoksemaan

October 12, 2010/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Christopher McDougall kirjoitti noin vuosi sitten kirjan “Born to Run” ja se on nyt myös suomennettu. Tilasin kirjan Amazonilta heti sen ilmestyttyä, sillä se sai hyvät arviot (ja aihe kiinnostaa..).  Kirja on edelleen lukematta, koska ensimmäiset n.20 sivua on armottoman puuduttavaa tekstiä. Viimeksi viime viikolla ystäväni kehui suomennettua versiota myöntäen, että kirjan alku ei ole lennokas..ehkäpä minun kannattaa aloittaa kirja sivulta 21.

Anyway, kirja kertoo monipuolisesti mm.siitä, kuinka ihminen on syntynyt juoksemaan. Se pitää paikkaansa, lukekaa vaikkapa oheinen National Geographicin artikkeli vuodelta 2004.

Ihmisen keho on kuin luotu juoksemaan. Toisin kuin muut eläimet, olemme kykeneväiset hikoilemaan ihon kautta, muut tekevät sen suun kautta. Tästä johtuen esim. gepardi voi juosta parikymmentä sekuntia kuin pikajuna, mutta sen jälkeen cheetahin on pysähdyttävä läähättämään.

Esi-isämme Afrikassa metsästivät juoksemalla saaliin perässä jopa päiväkausia kunnes saalis kuukahti uupumuksesta maahan. Tätä saalistustapaa käyttivät mm.bushmannit Kalaharin autiomaassa.

Lukekaapa oheinen Nat.Geographicin artikkeli. http://news.nationalgeographic.com/news/2004/11/1117_041117_running_humans.html

Kirjoitin muuten em.tutkimustuloksista parin sivun artikkelin Juoksija-lehteen joitakin vuosia sitten ja siitä saattaa löytyä kopio, jos se jotakuta kiinnostaa.

Koukussa

October 11, 2010/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Kun Kalaharijuoksu oli ohitse (3.9.), niin ensimmäinen asia mikä tuli mieleen oli “mihin seuraavaksi?” No, se asia tuli mieleen kyllä jo juoksun aikana, sillä 1000 kilsan jolkotuksen aikana ehtii miettiä yhtä sun toista.

Näyttää siis siltä, että seikkailukoukku on yhä syvemmällä eikä minulla ole edes halua pyristellä siitä irti. Kullakin on oma addiktionsa:-)

Eilisessä Hesarissa oli juttua laihduttamisesta ja siinä haastateltu rouva antoi ymmärtää, ettei ruokavalion tarkkailu onnistu, kun on vuorotyötä ja kaikkea muuta. Kyllä se onnistuminen lähtee omasta halusta tehdä asialle (esim.paino) jotain. Meillä on tapana syyttää jotain toista osapuolta/asiaa, jos jokin homma ei toimi. Syy löytyy (yleensä) hartioiden välistä.

Olen parhaillaan tekemässä suunnitelmaa uudesta juoksuseikkailusta, josta kerron blogilukijoille heti, kun saan vastauksia kysymyksiin..missä, miten, kenen kanssa (ja etenkin) mistä rahoitus. Yksi iso kysymys jota pallottelen mielessäni on, josko juoksisi yksin vai esimerkiksi Gregin kanssa. Kirsi ei 99,9% varmuudella lähde seuraavaan juoksuun mukaan, sillä reissu todennäköisesti kestää pidempään kuin Kalahari ja hänen on mahdotonta irtaantua töistä niin pitkäksi aikaa.

Eilen oli taas mukava lenkkipäivä ja ilometrejä kertyi n.1h20 minuutin aikana hieman päälle kymenen. Kuka niitä aina jaksaa laskea…

Muistoja matkoilta, osa 1

October 10, 2010/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Päätin vuonna 2005, että lähden juoksemaan Pohjoisnavalle ja siitä se ketsuppipullo aukesi. Seuraavana oli Saharan vuoro ja sitten kaikkien seikkailujen äidiksi tullut Etelänapamanner. Kalaharista on ollut jo niin paljon juttua, että jätetään se nyt hetkeksi rauhaan.

Tapasin Pohjoisnavalla -lievästi sanottuna- erikoista porukkaa, joiden elämänasenne oli luokkaa ” only those how risk going too far can possibly find out how far one can go” (T.S.Elliott). Kaikille pohjoisnavan koluajille oli kuitenkin yhteistä se, ettei kukaan ollut lähtenyt seikkailuun “takki auki-häjyt tuloo” -mentaliteetilla vaan luonnon mahtavia voimia kunnioittaen. Suurin osa porukasta oli kokeneita seikkailijoita ja sitten oli muutama noviisi, joihin myös minä ja kuvaajana toiminut Kirsi kuuluivat. Olin opintomatkalla (ja olen yhä..).

Matkalta jäin mieleen paljon hyviä muistoja, vaikka totta puhuen paljon jäi pakastuneiden aivosolujen sopikoihin.

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli kohdata Mr.William Tan. William sairastui pikkupoikana polioon ja hänen alarajaat halvaantuivat. Hänestä kehittyi vuosien varrella erinomainen pyörätuolikelaaja ja edusti jopa maataan paraolympailaisissa. Opiskeltuaan lääkäriksi (kirurgi) hän alkoi kerätä rahaa maailman muille poliolapsille.

Tapasin siis Williamin Pohjoisnavalla. Ihmettelin, että mitäs tuo mies täällä tekee, mutta pian selvisi, että hän aikoo myös suorittaa maratonin-pyörätuolilla.

Laskeuduimme Pohjoisnavan jäälle venäläisellä rahtikoneella (Antonov-74), joka on muuten erittäin karu lentsikka. William suoritti maratonin lentokoneen “kiitoradalla”, joka oli aurattu niin, että kone pystyi laskeutumaan. Laskeutuminen oli muuten hieman pomppivampaa kuin Seutulaan tullessa..

Williamilla kesti maratonin suorittaminen 21 tuntia ja 53 minuuttia. Mies oli aivan tuhannen jäässä, sillä lämpötila oli -30C +wind effect eli todella kylmää. Williamin vaatteet olivat aluksi keltaiset, mutta matkan varrella takin väri muuttui valko-harmaaksi, sillä hän oli “pakastunut”. Siitä huolimatta kädet kävivät lähes vuorokauden ja lopulta maraton oli saavutettu. Ja hitosti sponsorirahaa poliolasten hyväksi.

“Strength does not come from physical capasity. It comes from indomitable will” (Gandhi). Itse sanoisin, että Williamin teko vaati hyvää fyysistä kuntoa, mutta kyllä hänen henkinen kestävyys ja lannistumattomuus oli “voiton” avain. Olen huomannut saman asian kaikilla reissuilla, viimeksi Kalaharissa, joten kaikki empiiriset tutkimukseni puoltavat Gandhin lauseen oikeaksi. 

Mitäs ajatuksia tämä herätti sinussa?

Nyt lenkille!

 

Page 1381 of 1420«‹13791380138113821383›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Tekemisen meininkiä…
  • Pillerit
  • Kauramoottori
  • Jäätikköjuoksuun uusi tukija
  • Juoksutapahtuma Pirttimäessä

Archives

Scroll to top