Juoksussa on (ja se lisää..)järkeä

/in /by

Huhtikuussa 2007 Newsweek-lehti julkaisi laajan artikkelin “Stronger, Faster, Smarter”. Se oli ko.lehden kansijuttu.

Kirjoitin Newsweekin artikkelista käännöksen elokuun (2007) Juoksija-lehteen saatesanoilla “Johan sen jo muinaiset kreikkalaiset tiesivät-terve sielu terveessä ruumiissa. Nykylääketiede tuo väittämään uuden ulottuvuuden, sillä aerobisen liikunnan on osoitettu synnyttävän aivoihin uusia hermosoluja”.

Uudet hermosolut syntyivät  aivojen etuosassa sijaitsevaan Hippocampukseen, joka toimii oppimisen ja muistin keskuksena.

Tämä osa aivoista antaa meille kyvyn yhdistää kasvot ja nimet – kyky jonka useat ihmiset menettävät ikääntyessään. Hippocampuksen kehittymiseen vaikutetaan liikunnan avulla, sillä BDNF:n toiminta on vahvimmillaan juuri tuolla aivon alueella. Ensimmäiset ihmisillä tehdyt kokeet osoittavat, että jo kolmen kuukauden kuntokuurin aikana ihmisille kehittyi uusia hermosoluja ja ne koehenkilöt, jotka harrastivat sydän- ja verenkiertoa rasittavaa liikuntaa, kuten juoksua, ansaitsivat myös enemmän hermosoluja

On liikunnasta aivoille muutakin hyötyä. Aktiivisesti liikkuvat aikuiset saavat harvemmin aivoverenvuotoja ja he säästyvät passiivisesti liikkuvia useammin lievistä aivoinfarkteista

Luonnon omien mielialalääkkeiden, kuten dopamiinin ja serotoniinin ansiosta juoksulenkki “muuttaa velat saataviksi”. Käännös löytyy kokonaisuudessaan Juoksija-lehden numerosta 6/2007.

Tässä linkki Newsweekin juttuun.

http://www.newsweek.com/2007/03/25/stronger-faster-smarter.html

Poikkeus vahvistaa säännön..ohessa kuva Etelänapamantereelta pian sen jälkeen, kun olin saapunut maaliin 100 kilometrin juoksun jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Superlohi

/in /by

Geenimuunneltu ruoka (GMO)on herättänyt ja arvatenkin herättää vielä paljon parran pärinää.

Nyt tiedemiehet ovat kehittäneet myös lohesta villin(!) version, superlohen.

Hankkeen vastustajat ovat kutsuneet uutta lajia nimellä Frankenfish, mikä ei välttämättä ole kovin kaukaa haettu vertaus. Tässä kuva ja lisätietoja (tulevasta) kala-altaiden valtiaasta alias hormonikuninkaasta.

http://www.msnbc.msn.com/id/39265727/ns/health-food_safety/

Juoksin viime viikolla melko paljon, yhteensä 6 juoksulenkkiä, joten otan tällä viikolla hieman iisimmin, i.e., viisi lenkkiä. Kävin tosin eilen testaamassa  maastojuoksukenkää, josta kirjoitan jutun seuraavaan Juoksija-lehteen. Kirjoitin Juoksija-lehteen ensimmäisen kenkätestiartikkelin vuonna 2005 ja arvioitavana oli Salomonin maastojuoksukenkä. Kirjoitin testiarvion viimeiselle riville lennokkaasti..”näillä kengillä on turvallista juosta näin syysaikaan, sillä jalkineen punainen väri estää juoksijaa sekoittumasta  muihin metsän eläimiin”. Tällä viittasin hirvestyskauteen..no se lause jäi lehdestä pois, mikä oli päätoimittaja Paunoselta fiksu veto.

Rikotaan rutiinit

/in /by

Juoksin eilisellä 2h tunnin lenkillä mahdollisimman paljon poluilla, joita en ollut aiemmin kolunnut.

Jäämme helposti rutiinien vangiksi, niin töissä,kotona tai lenkillä.Uuden polun löytäminen voisi piristää elämää kummasti.

Olemme matkustaneet Kirsin kanssa lomamatkoillamme usein mm.Espanjassa. Olemme tutustuneet matkakohteeseen juoksemalla – aina ilman karttaa.

Parhaat reissumuistot ovat alkaneet kysymyksellä “mihinköhän tuo polku tai tie vie” ja sitten lähdemme uteliaina katsomaan. Melko usein olemme laajentaneet suomalaista jokamiehen oikeutta luikkiessamme pitkin yksityisiä oliivitarhoja. Kerran päädyimme eräältä vuorelta laskeuduttuamme erään mummon takapihalle ja siitä loikimme ripeästi hänen keittiön läpi “hola ja gracias” sanoja toistellen.

Ylivoimaisesti paras muisto on parin vuoden takaa. Olimme pari viikkoa Nerjassa (Andalucia) ja päädyimme erään juoksulenkin aikana puron äärelle. Kysymys, “mistäköhän tämä puro saa alkunsa” sai vastauksen seuraavana päivänä, sillä palasimme purolle-nyt paremmin varustautuneina. Meillä oli mukana selkäreput, jossa oli tarpeeksi muonaa pitkän taivalluksen varalle ja myös varajuoksukengät, jotka pistimme jalkaan ja lähdimme kulkemaan puroa vastavirtaan. Kävelimme lähes kaksi tuntia, Välillä vesi ulottui kaulaan asti, mutta mikäs meidän oli ollessa, kun oli lämmin päivä.

Usean tunnin kahlaamisen jälkeen päätimme nousta maihin ja lähdimme etsimään polkua, joka (voisi) johtaa takaisin välimeren rannalle. Kuivasimme jalat ja lähdimme juoksemaan ja pienen harharetken jälkeen saavuimme perille-väsyneinä, mutta tyytyväisinä.

Seikkailullista “out of the box”-viikkoa!