Myönnetään, olen dyyni-friikki. Tänään olikin aavikkojuoksijan palkkapäivä, sillä pääsin heti aamutuimaan juoksemaan aivan uskomattoman hienoissa dyynimaisemissa. Otimme auringon nousun aikaan myös paljon kuvia, joita saatte ihailla viimeistään helmikuussa, kunhan täältä (joskus..) kotiudutaan. Juuri nyt yhteysmahdollisuudet rajoittuvat tekstiin.

Kiitos kaikenlaisesta kannustuksesta. Pikku juiperrusten iskiessä on mukava tietää, että joku pitelee peukaloa ihan oikeinpäin. Matka on edistynyt keskimäärin runsaan 50 kilometrin päivätahtia. Joka kilometrissä on sellainen hämmästyttävä ominaisuus, ettei taakse jätetty kilometri enää tule eteen. Paitsi jos huomaisin juosseeni ympyrää.

Tätä kirjoittaessani kilsoja on takana n. 815 km. Mitä muihin numeroihin tai lukuihin tulee, niin minulla menevät ainakin viikonpäivät ihan sekaisin. Sen tiedän että tänään on sunnuntai ja vaalipäivä.

Pääsin vihdoin tänään lähettämään muutaman kuvan. Tässä yksi.

Eipä tässä muuta. Palataan maanantaina asiaan. Vai missä järjestyksessä nämä päivät nyt menevätkään?