Sahara

/in /by

Olin ensimmäsitä kertaa Saharassa vuonna 2008. Osallistuin Libyan Saharassa järjestettävään (noin) 200 kilsan kisaan. Vaikka itse kisa meni monilta osin hieman penkin alle, niin kyllä autiomaa kolahti meikäläiseen kuin 1000 volttia.

Katsoin eilen TV2:lla esitetyn elokuvan Sahara. Ahmin silmilläni hiekka-aavikkoa. Arvaatkaapa tekikö mieli lähteä takaisin dyyneille…

Leffan loppupuolella esiin nousivat läntisen Saharan alkuperäiskansalaiset, Tuaregit. Tapasin heitä Libyassa.

Mieleeni on jäänyt tapaus, johon liittyy kaupankäynti. Kävin tuaregien pienessä leirissä ja kiinnostukseni kohteena oli(heidän lisäksi) hienot korut, joita paikalliset sepät olivat valmistaneet.

Kaupankäyntiseremoniaan kuului vahvan ja makean teen juominen sekä armoton tinkiminen. Piirsimme hiekkaan numeroita, sillä meillä ei ollut yhteistä kieltä. He pyysivät upeasta korusta, jonka lopulta ostin Kirsille, 40 euroa.

Piirsiin hiekkaan 10. Siitä se vääntö alkoi. Viimeinen hintani oli 20€, joka ei kelvannut myyjälle. Kiitin ja tein lähtöä. Olin kävellyt leiristä pois noin 100 metriä, kun pieni poika tuli nykimään hihasta ja pyysi takaisin. Kauppias piirsi pöllyävään hiekkaan lukemat 25€,johon vastasin 20€. Hän katsoi minua tiukasti silmiin..ja alkoi yhtäkkiä nauramaan. Löimme iloisesti kättä päälle.

Istuin vielä hetken heidän seurassaan ja lipitin teetä, jonka jälkeen kävelin omaan leiriimme.

Juoksin tänään hieman päälle 1h30 minsaa. Huomenna on vapaata, mutta sen jälkeen on 6 peräkkäistä treenipäivää.

Jussin viettoa…

/in /by

Juhannuksen vietto on sujunut varsin rattoisasti. On tavattu hyviä ystäviä, nautittu hulppean hienosta kesäpäivästä (perjantai..) ja tietty juoksenneltu pitkin & poikin maita ja mantuja.

Oikean jalan nilkka on päivä päivältä parempi. Teen heti lenkin jälkeen nilkalla pumppausliikettä, jotta se ei menisi taas jumiin. So far so good (ja heti perään kop, kop). Juoksin pe ja la noin 1h30 minuutin lenkit. Pidennän lenkkien pituutta konservatiivisesti eli max.10% edellisestä viikosta.

Ensi viikolla alkavat EM-kisat.Sääenneuste näyttää siltä, ettei ainakaan helle pilaa kisaan osallistuvien suorituksia. Toivottavasti kukaan vieraista ei myöskään vilustu.

Olemme menossa katsomaan kisoja (tällä tietoa) kolmen päivän aikana. Odotan mielenkiinnolla ensi perjantaita, jolloin on 3000 esteiden finaali. Toivottavasti kaima on iskussa eikä törmää esteisiin – ainakaan ennen kisaa.

 

Kansikuvatyttö

/in /by

Tällä viikolla ilmestyi kesäkuun Juoksija-lehti. Uudessa lehdessä on jälleen paljon hyödyllisiä juttuja, kuten mm. “Venytä pohkeet kuntoon” a´la Jukka Keskisalo sekä “hiertymät kuntoon”. Kun kerran kyseessä on kesänumero, niin on paikallaan puhua myös varautumisesta hellelenkeille.

Uusin Juoksija on -täältä mikrotasolta tarkasteltuna- mielenkiintoinen myös siksi, että Kirsi on kansikuvatyttönä. Tämä lienee jo neljäs kerta, kun Kirsi kaunistaa lehden ulkoasua. Minulla ei ole ollut siihen kertaakaan osuutta eikä arpaa, vaan ehdotus on tullut aina toimituksen kundeilta eli Paunosen Arilta tai Anttilan Sepolta. Ensimmäinen kerta taisi olla jo vuonna 2006…

Meikaläinen juhlii ensi vuonna kahteen otteeseen tasavuosia. Mikäli homma menee kuin Strömsössä, niin juhlistan “10-vuotista uraa” Juoksijassa. Siitä on nimittäin jo lähes kymmenen vuotta, kun kolkutin Juoksijan toimituksen ovea, joka vielä tuolloin oli stadikalla. Kustannus Oy Juoksija muutti alkuvuodesta Pohjois-Haagaan…

Toimin aluksi lehden konsulttina. Vuonna 2004 minulle löytyi jo istuinpaikka toimituksen tiloista. Vuonna 2005 kävin haistelemassa erään toisen kustantamon tunnelmia, mutta jatkoin edelleen yhteistyötä Juoksijan kanssa. Ryydyin alta aikayksikön (mm.minun luonteelle täysin mahdottomaan..) kellokorttimaailmaan ja tein pikaisen come-backin stadikalle. Olin parisen vuotta Juoksijan palkkalistoilla, kunnes oli aika siirtyä taas freelanceriksi.

Pohjoisnapa taisi jäädyttää loputkin aivosoluista, sillä päätin jo paluulennolla kotiin alkaa pro-juoksijaksi. Se tarkoitti myös sitä, että ihan kokopäivätoiminen työ maailman parhaassakaan työpaikassa ei käynyt päinsä.

Siispä palasin jälleen freelanceriksi, mutta työpiste jäi Juoksijan toimitukseen. Kirjoitin lehteen vielä silloin tällöin juttuja ja vastasin vielä hetken lehden kenkätesteistä, kunnes tehtävän otti vastaan alan mestari Petri”Pete” Saavalainen.

Minun rastini on ollut siitä lähtien vastata mainosmyynnistä yhdessä firman toimitusjohtajan Harri Hännisen kanssa.

Kustannus Oy Juoksijan liiketoiminta on kasvanut merkittävästi viimeisen 10-vuoden ajan. Voin heti paljastaa, että (terveen)kasvun taustalla on ihan muiden henkilöiden tekemät päätökset!! Se on täysin sattumaa ja hyvää tuuria, että olen päässyt mukaan tähän kasvun imuun.

Kustannus Oy Juoksija kustantaa tällä hetkellä kolmea (3) erittäin laadukasta ja hienoa aikakauslehteä; Juoksijaa, Hiihtoa ja uusinta tulokasta, Pyöräily&Triathlonia.

Hyvää Juhannusta!