Dyynijuoksua

/in /by

Hyvää sunnuntaipäivää Mauritanian dyyneiltä. Tämän päivän juoksuihini lukeutui 25 kilsan osuus, josta ei haastetta puuttunut. Kipitin dyynejä ylös ja alas minkä jaloista pääsin. Hikeä pukkasi siihen tahtiin, että iho oli suolasta valkoinen.

Otaksun, että huomisesta etapista tulee vieläkin haastavampi…On tää kuitenkin pirun kivaa!

Takana on nyt 24 juoksupäivää ja noin 1200 kilometriä. Saavumme Saharan rajalle eli 18:nnen pohjoisen leveysasteen kohdalle selvästi aikaisemmin, kun suunnittelimme. Aion jatkaa siitä juoksua kohti etelää ja Senegalia vielä muutaman päivän jos ja kun Saharan hiekkaa riittää. Tämän hetkisen tiedon mukaan viimeinen juoksupäivä on 6.2.2012. Yli viikko siis vielä edessä hiekkaa ja hikeä.

Teknisistä syistä johtuen dyynikuviin palataan myöhemmin. Tässä muutaman päivän takainen juoksukuva tasaisemmalta alueelta.

Aavikkokettu

/in /by

Bongasin tämän 23:nnen juoksupäivän aikana muutamia uusia eläinlajeja. Ensiksi edestä vilahti aavikkokettu, ja heti perään aavikolla vipelsi pieni kani tai pupu..mikä lie. Linnuista on mainittava (musta) haarapääsky, joka kävi esittelemässä lentotaitojaan juoksun aikana. Kärpäset ja kamelit ovat jo ihan perussettiä…Näistä vaihtoehdoista kaemlit ovat kieltämättä mieluisampaa seuraa.

Perustimme iltaleirin varsin hienon kalliojyrkänteen juurelle. Nimesin “vuoren” Mount Penaksi, sillä tein ensimmäisen (suomalaisen )ensinousun “vuorelle” tiimijäsenen Pentti Kotiahon kanssa. Nousu Mount Penalle kestää vain muutaman minuutin, joten en liitä sitä urheilun CV:hen.

Matkaa on kertynyt noin 1150 km. Olemme alkuperäisestä aikataulusta hieman edellä, sillä reittivalintamme on ollut selvästi aiottua suoraviivaisempi. Edellä mainittua (pitkää ja monipolvista) tarinaa on vaikea vääntää lyhyen formaattiin, joten jätän tämän tehtävän suosiolla huhtikuussa ilmestyvän Seikkailujuoksija-kirjan kirjoittajalle Juha Hietaselle.

Ylittäessäni jokunen päivä sitten Mauritanian rajaa kohtasin passitarkastuksessa epäileviä katseita. Naamaa nääs koristaa yli kolmeviikkoinen (harmaa/likainen)parta ja passikuvassa esiintyy siloposkinen heppu. Eivät ne vuodet vaan ne kilometrit…

Tällä aavikkosafarilla maisemat eivät ikinä kyllästytä. Useimmiten ne yllättävät positiivisesti.

Kilpaa kamelien kanssa

/in /by

Terveiset lämpimästä Mauritaniasta. Päivän osuus oli hieno ja raskas. Parasta päivän etapilla olivat vaihtelevat maisemat, johon lukeutui dyynien lisäksi ryhmä kameleita. Kamelit ottivat pienen spurtin kanssani. Ne eivät vierasteneet seuraani yhtään, eikä ihme. Juoksutyylini saattaa muistuttaa kyttyräselkäisen sedän etenemistä. Tai sitten hajussa on niiden mielestä jotain tuttua. Olen lukenut että kamelit voivat olla kuukausitolkulla juomatta. Eipä niitä muuten juuri näy keitailla kylpemässäkään.

Vastatuuli oli melkoisen kova, mutta positiivisesti ajateltuna se virkisti juoksijaa. Ainakin se se jätti tuoksahduksen aavikkojuoksijasta taakse jääneiden kamelien ja muiden mahdollisten perässähiihtäjien seuraksi.

Olemme saaneet juoksun ajaksi Mauritanian armeijalta viranomaisapua..kerron tästä asiasta lisää, kunhan palaan kotiin.

Täällä kaikki hyvin. Huomiseen.

Habitus alkaa kai muistuttaa kyttyräselkäistä setää kun kamelitkaan eivät vierasta.