Naparetkeilyä

/in /by

Juuri kun ehdin mainostaa Pohjoisnavalle hiihtävää irlantilaiskaksikkoa, niin sain tiedon, jonka mukaan he ovat keskeyttäneet hyvin alkaneen napahiihdon. Keskeytyksen syy on vähintääkin omituinen. heidän oli tarkoitus saada matkan aikana lisävarusteita ja muonaa, jotka toimitetaan heille lentokoneella. Irlantilaiset olivat laskeneet sen varaan, että he voisivat jakaa lennoista tulevat (korkeat) kustannukset muiden tiimien kanssa, mutta kun niitä “muita tiimejä” on niin vähän, niin irkkuduo äkkäsi, ettei heillä ole muonatäydennyksiin varaa ja päätti keskeyttää koko projektin. Olen enemmän kuin äimän käkenä. Mikäli Adventure Blogissa kirjoitettu tarina pitää paikkansa, niin heidän koko naparetken logistiikka perustui “pistetään kädet ristiin ja toivotaan parasta”-metodiin. Tässä on tulos.  Pitää muistaa, että äimistelyni pohjautuu netistä löytämiin tietoihin eli totuus voi olla ihan toinen.http://theadventureblog.blogspot.com/2012/03/north-pole-2012-irish-team-headed-home.html

Mitä retkikuntiin tulee, niin olen oppinut (kantapään kautta), että hyvin suunniteltu on paljon enemmän, kuin puoliksi tehty.

Nyt on niin hieno keli, että on ihan pakko sulkea tietokone ja pistää sporttikamat ylle ja sit vaan menoksi.

Putki päällä…

/in /by

Tänään oli jo 3. juoksupäivä putkeen. Lenkit on edelleen melko lyhyitä. Otin tänään käyttöön uudet Niken kompressiohousut. On ne vaan hyvät! Ne vanhat ja persuuksista revenneet kompressiohousut menivät siis museoon, jossa niitä voi käydä ihastelemassa 2.4.alk.

Kuten useimmat blogia lukevat tietävät, niin seuraan muiden retkikuntien toimintaa silmä tarkkana. Tällä hetkellä mielenkiintoni kohdistuu Pohjoisnavalle, jossa irlantilaiskaksikko taivaltaa kohti maailman kattoa hirmuisissa olosuhteissa. Hiihtävien irkkujen on kestettävä matkan aikana useiden viikkojen ajan jopa yli 50 asteen pakkasia. Tehtävää ei helpota 100 kiloa painava ahkio ja ne pohjoisnavan lumiröykkiöt jne jne. Pohjoisnapahiihto vaatii hyvän fysiikan lisäksi valtavia henkisiä voimavaroja. Jos hyvä tuuri käy, niin hiihtäjät etenevät päivän aikana 7 kilometriä. Puurtamisen jälkeen he pistävät (jäälle) leirin pystyyn ja menevät nukkumaan. Aamulla herätessään he huomaavat ottaneensa yön aikana takapakkia useita kilometrejä. Joskus on käynyt niin, että retkikunta on pakittanut yöllä enemmän kilometrejä, mitä he olivat edellisenä päivänä edenneet. Siinä ei auta muuta kun purra hammasta, vetää vermeet niskaan ja jatkaa hiihtoa. Olin Pohjoisnavalla vuonna 2007 ja huomasin GPS laitteesta, kuinka jää liikkui jalkojen alla. En tuntenut jään liikettä, mutta alati muuttuvat mittarilukemat riittivät todisteeksi.

 http://theadventureblog.blogspot.com/2012/03/north-pole-2012-slow-progress-in-bone.html

Kuvassa Pohjoisnapaa parhaimmillaan…

Harjoitus tekee mestarin

/in /by

Juoksin aamulla pisimmän lenkin sitten Saharan, 1h15 minsaa. Juoksu tuntuu mukavammalta kuin esim.pari viikkoa sitten, sillä ilman kosteusprosentti on nyt suurempi kuin menneinä pakkaspäivänä, jolloin kuiva ja kylmä ilma ei tehnyt eetwarttia autiomaan pölyttämille keuhkoilleni.

Eilen alkanut tihkusade on tehnyt tiet ja kadut liukkaiksi ainakin täällä pk-seudulla. Moni saattaa jättää liukastumisen pelossa lenkin väliin. Olen juossut viime vuosina melko kinkkisissä paikoissa ja pärjännyt hankalissakin olosuhteissa ainakin tyydyttävästi. Aina kun on mahdollista, niin harjoittelen juoksua epämukavilta tuntuvissa keleissä. Jos valitsisin vain huippuolosuhteet eli juoksumaton tai sisähallin, niin ennen pitkää kehon hallintakyky heikkenisi ja saisin heittää hyvästi autiomaajuoksuille.

Valitsin tämän päivän lenkillä muutaman polkuosuuden ja huomasin, etten osaa juosta kapealla kinttupolulla läheskään yhtä hyvin kuin vielä pari vuotta sitten. Syy siihen on se, etten ole harjoitellut talvimetsässä juoksua yhtä paljon kuin menneinä vuosina. Taantuminen on nopeaa ja varmaa.