Kysyn itseltäni (!) otsikolla “What´s up?” , mitä Jukalle kuuluu? Oletko kunnossa?
Kyllä, kiitos vaan kysymästä. Olo on parempi, kuin pari päivää sitten. Sain alkuviikosta pienen kröhän eli nokka alkoi vuotamaan. Se laski yleiskuntoa melko paljon. Tein samalla töitä uuden luentomateriaalin kimpussa, jota esittelin eilen Tampereella erään yrityksen tilaisuudessa.
Lähdin ajamaan perjantaina Tampereen “takametsiin” jo klo.04.30, sillä esitykseni oli päivän ensimmäinen. Reitti ei ollut tuttu, joten annoin itselleni reilusti aikaa hortoilla Näsijärven pohjoispuolen metsäteillä. Löysin perille hyvin, vaikka suunnitustaitojani ei ole pidetty kovinkaan hyvinä. Google rules ok.
Ajoin esityksen jälkeen kiireen vilkkaa kohti Helsinkiä ja kustantamo Bonnier/Read Me:n Korkeavuorenkadun toimitilaa. Kyseessä oli palaveri, jossa keskustelimme tulevan “Seikkailujuoksija”-kirjan lanseeraukseen liittyvistä asioista. Paikalla oli (luonnollisesti) kirjan arkkitehti, toimittaja Juha “Hietsu” Hietanen Hän oli muuten seuraamassa viimeisiä juoksupäiviä Mauritaniassa, joten hän sai hyvän kuvan, mitä “seikkailujuoksijan” duuni pitää sisällään.
Kirjasta on tulossa n.300 sivuinen järkäle, jossa on myös paljon kuvia aina Pohjoisnavan reissuista alkaen. Olemme työstäneet kirjaa viime kesästä alkaen. Se on ollut ihan mielettömän mukava projekti, varsinkin kun kirjoittajana on maratooneja juokseva toimittaja.
Saharaprojektin aikana tapaa (muitakin) mielenkiintoisia ihmisiä. Marokon (sis. Länsi-Saharan) tukitiimissä oli mukana aavikkokettu Mubarak. En saanut tarkaa selkoa “Muban” iästä, mutta todenmukaisin tuntui olevan 65v. “Muballa” oli tiimissä tärkeä ja arvostettu tehtävä. Hän keitti teen ja otti vastaan leiriimme tulevat vieraat. Hän nukkui yöt ulkona hiekalla, kuten kunnon desert fox. ‘Muut tiimiläiset kertoivat voittaneensa Muban saippuapaketin arvonnasta. Muba nauroi jutulle eniten:)
Aavikon rankka elämä jättää jälkensä. Niin myös Mubaan (ja minuun..). Kova tuuli, hiekkamyrskyt, paahtava aurinko.. niiden yhteisvaikutus näkyy pärstässä.
Alla olevassa kuvassa esiintyy Muhammed Mahmud, joka oli Mauritanian tiimimme kuski ja pomomies. Meistä on tullut erittäin hyviä ystäviä, vaikkei meillä ole edes yhteistä kieltä. Mies on kaikkien aavikkokettujen kuningas. Jos minun pitäisi valita yksi henkilö, joka luotsaa minut halki kuivan aavikon, se olisi Mahmud. Kuva on otettu minuutti Saharajuoksun päättymisen jälkeen.Reissussa rähjääntyy…
