Bongasin tämän 23:nnen juoksupäivän aikana muutamia uusia eläinlajeja. Ensiksi edestä vilahti aavikkokettu, ja heti perään aavikolla vipelsi pieni kani tai pupu..mikä lie. Linnuista on mainittava (musta) haarapääsky, joka kävi esittelemässä lentotaitojaan juoksun aikana. Kärpäset ja kamelit ovat jo ihan perussettiä…Näistä vaihtoehdoista kaemlit ovat kieltämättä mieluisampaa seuraa.

Perustimme iltaleirin varsin hienon kalliojyrkänteen juurelle. Nimesin “vuoren” Mount Penaksi, sillä tein ensimmäisen (suomalaisen )ensinousun “vuorelle” tiimijäsenen Pentti Kotiahon kanssa. Nousu Mount Penalle kestää vain muutaman minuutin, joten en liitä sitä urheilun CV:hen.

Matkaa on kertynyt noin 1150 km. Olemme alkuperäisestä aikataulusta hieman edellä, sillä reittivalintamme on ollut selvästi aiottua suoraviivaisempi. Edellä mainittua (pitkää ja monipolvista) tarinaa on vaikea vääntää lyhyen formaattiin, joten jätän tämän tehtävän suosiolla huhtikuussa ilmestyvän Seikkailujuoksija-kirjan kirjoittajalle Juha Hietaselle.

Ylittäessäni jokunen päivä sitten Mauritanian rajaa kohtasin passitarkastuksessa epäileviä katseita. Naamaa nääs koristaa yli kolmeviikkoinen (harmaa/likainen)parta ja passikuvassa esiintyy siloposkinen heppu. Eivät ne vuodet vaan ne kilometrit…

Tällä aavikkosafarilla maisemat eivät ikinä kyllästytä. Useimmiten ne yllättävät positiivisesti.