Jytky

/in /by

Juoksin torstai-alkuillasta lenkkiä Espoon Saunalahden kinttupoluilla. Oli aivan hiirenhiljaista, kunnes kuulin yhtäkkiä sellaisen pamauksen, että meinasin lentää nurin. Ukkosrintama oli lähestymässä ja käännyin samoin tein takasin. Olen kelien suhteen kaikkiruokainen yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

Torstaina oli aikaa (keskiviikon tapaan..)tehdä kaksi treeniä, joista toinen oli juoksua ja toinen lihaskuntoharjoittelua. Perjantai on kulunut Juoksijan toimituksessa ja muutamassa palaverissa. Kävin myös lounaalla maamme ykkösvuorikiipeilijän Samuli Mansikan kanssa. Alla on linkki Samulin nettisivulle ja Dhaulagirin galleriasivulle.

Hyvää viikonloppua!

http://www.samulimansikka.com/retkikunnat/dhaulagiri2011/galleria.htm

Ennätyksiä

/in /by

Piipahdin päivänä eräänä Guinnes World Recordin sivuilla. Tiirailin juoksuun liiittyviä ennätyksiä, joista suurin osa oli melko hoopoja. Esimerkkinä vaikkapa “paljain jaloin jäällä juostu 100 metriä”. Jääpikajuoksun ennätys on jonkun hollantilaisen nimissä ja siihen meni 17 sekuntia.

Jon Simpson on juossut jo 40 vuotta vähintään yhden lenkin/päivä ja tämän suorituksen on tehnyt Yhdysvalloissa vasta viisi (5)muuta henkilöä. Ennätys on lajissaan sen verran hurja, että jopa arvovaltainen Wall Street Journal päätti kirjoittaa siitä jutun.http://online.wsj.com/article/SB10001424053111904199404576538782952722572.html?mod=googlenews_wsj

Vaikka olenkin kohtuu hoikka poika, niin en mahtunut juoksemaan eilen vesipisaroiden välistä, joten olin lähes 2 tunnin lenkin jälkeen kuin se kuuluisa uitettu koira. Kyllä lämmin suihku teki juoksun jälkeen poikaa. Tein päivän aikana myös toisen harjoituksen, johon kuului lihaskuntoa kehittäviä liikkeitä ja puoli tuntia soutua.

Loppuun vielä sananen ennätyksistä. Sportman.fi-blogisivulla kävi elokuun aikana ennätysmäärä vierailijoita, yhteensä yli 8000 vierailua. Hienoa!

If it ain´t broke, don´t fix it

/in /by

Kuten minä, niin varmaan myös moni blogilukija katsoi MM-kisojen miesten satasen finaalin, joka juostiin ilman vilppilähdön tehnyttä Usain Boltia.

Bolt iski urheilua seuraavien tietoisuuteen (viimeistään) vuonna 2008, jolloin hän murskasi entiset 100 ja 200 metrin maailmanennätykset. Kisoissa nähtiin Bolt-show, joka hurmasi niin katsojat kuin median. Ennätysmies oli silmiinpistävän rento ja iloinen. Ja sama ennätystahti jatkui vuonna 2009…

Ostin heinäkuun Lontoon matkallani paikallisen Runners Worldin, jossa oli laaja toimittaja Kerry McCarthyn artikkeli “The Fastest Man on Earth”. Hienosti toimitetun jutun aluksi mainitaan, että Runners Worldin edellisestä haastattelusta oli ehtinyt kulua jo kaksi vuotta, joten toimittajan ensimmäisen kysymys kuului: “So, how has The Lightning Bolt´s life changed in this time?”.

Boltin vastaus oli paljon puhuva:” It´s more boring now,”he says. “I have to be more serious about my training and my lifestyle..No more Red Bulls and Guinness. No more KFC (Kentucky Fried Chicken). “No more late nights of partying. Nope -it sucks”! Lyhyt suomennos..”nykyelämä on entiseen verrattuna aika takapuolesta”.

Mikäli juttuun on uskominen, niin roskaruoka, bileet, olut..kuuluivat ex-Boltin vapaa-aikaan, mutta radalla mies kellotti uusia ennätyksiä.

Vuosi ennätysjuoksujen jälkeen (elokuu 2010) mies hävisi Tukholman GP:ssä 100m juoksun Tyson Gay´lle ja se oli ensimmäinen Boltin kanveesissa käynti kahteen vuoteen.

Elokuussa 2011 MM-kisojen lähtöviivalla oli ainakin minun silmissäni muuttunut mies. Se sama iloisuus, joka oli tehnyt myös minuun vaikutuksen, oli poissa. Bolt-Show oli edelleen päällä, mutta se poikamainen rentous ja riehakkuus (Bolt-henki)oli poissa.

Mielestäni Bolt pitää viedä takaisin tanssiparketille. Terveellisen ruoan rinnalle Boltille pitää suoda hänen lempiruokaansa, KFC hot wingsiä, ainakin kerran viikossa eikä kerran vuodessa, kuten tällä hetkellä. Tuolloinkin hänen täytyi syödä kanansiivet valmentajalta salassa…