Kolmas treeni

/in /by

Kirjoitin viimeksi pari sanaa liukkaista keleistä. En osannut tuolloin arvata, että tänään oli vielä eilistäkin liukkaampaa. Juoksin aamulla hieman yli kahden tunnin lenkin kieli keskellä suuta.

Laskin, että tämän aamun juoksu oli kolmas lenkkini vuorokauden sisällä. Juoksen huomenna,aattona, vain lyhyen lenkin. Olisi tietenkin hyvä pitää vapaapäivä, mutta haluan juosta vuoden viimeisenä (ja ensimmäisenä) päivänä. Se on tavallaan traditio, josta haluan pitää kiinni niin kauan, kun jalka nousee.

 

Tuplaharjoitus

/in /by

Pidin perjantaina (kaivatun)lepopäivän juoksusta. Tänään aamulla oli eilisen “löysäilyn” jäljiltä veltto olo, joten päätin tehdä lauantaina kaksi harjoitusta. Se ensimmäinen juoksu kesti 1h45minsaa.

Yksi juóksukaveri tuli lenkin loppuvaiheella vastaan ja ihmetteli, kuinka pysyn liukkaalla tiellä pystyssä. Hänellä oli nimittäin tuliterät Icebugit jalassaan.

Kerron ensiksi, että lauantain kakkostreeni kesti 1h10min eli tälle päivälle tuli jalkatyötä lähes kolmen tunnin edestä.

Niin, siis miten pysyn liukkaalla kelillä pystyssä ilman nastoja (koputan samalla puuta..). Käytän juoksun aikana varpaita hyväkseni. Mikäli on liukasta, niin painan (taivutan) varpaita alaspäin maata kohden ja se jeesaa kummasti.

Mikäli jalassa on jäykät ja paksupohjaiset kengät, niin tämä kikka ei oikein toimi. Mielestäni meille myydään turhan kolhoja ja painavia talvikenkiä, jotka näyttävät järeiltä (=turvallisilta ja lämpimiltä), mutta niillä kävely, ainakin liukkailla alustoilla, on turkasen hankalaa.

 

Aivojumppaa

/in /by

Olin noin 15-vuotta sitten mainosalan seminaarissa, johon oli kutsuttu puhujaksi munkki, joka oli alunperin kotoisin jenkeistä. Tämä ex-juristi oli kokenut jossain vaiheessa sellaisen valaistuksen, että hän oli polttanut kravatit ja puvuntakit takapihan roskapöntössään ja muutti sen jälkeen Nepaliin tullakseen jonain päivänä munkiksi.

Yleisön edessä istui siis rauhallisuutta huokuva ja ystävällisesti hymyilevä munkki. Hän oli asunut jo vuosia pienessä luolassa jossain Nepalin lukuisista vuorista.

Mainosmiehistä-ja naisistä koostuva yleisö odotti kiihkeästi puhujan antavan vinkkejä a´la “5 tapaa löytää sisäinen rauha”. Tilanne oli lievästi sanottuna absurdi.

Munkki vain hymyili ja jengi ihmetteli, että meinaako tuo pyöreähkö mies vain hymyillä koko esitykselle varatun ajan. 

Yht´äkkiä mies alkoi puhumaan. Sanoja tuli verkkaisesti ja tuskin kuulimme hänen puhettaan. Jouduimme siis todella keskittymään hänen sanomaansa. Siis varsinainen puhumisen ammattilainen (=vanha kettu munkin kaavussa), sanon minä. Muistan esityksestä mm.sen, kuinka hän ihmetteli kovasti sitä, että ihmiset kuluttavat niin tavattoman paljon aikaa kehon muovaamiseen mutta kuinka käytämme niin tavattoman vähän aikaa ajattelumme kehittämiseen. Niinpä.

Juoksuahan pidetään jossain piireissä kovin zen-läisenä puuhana. Niin tai näin, mutta kyllähän juoksun aikana tulee pohdittua arkipäiväisten asioiden lisäksi myös niitä ns.elämää suurempia asioita.

Pääsen viimein asian ytimeen. Olen tehnyt päivän aikana töitä ensi syksyllä julkaistavaa kirjaa varten.Aivojumppa on tehnyt ihan hyvää. Muu jumppa on tänään jäänyt hieman vähemmälle. Juoksin aamulla hieman vajaan tunnin lenkin. Vedin eilen 1h55 min suht kovavauhtisen treenin, joten tänään oli ihan paikallaan palautella kehoa edellispäivien rasituksesta leppoisan juoksun avulla.

Greg lähetti juuri meilin isänsä farmilta Etelä-Afrikasta, jossa kesä on parhaimmillaan. Hän aikoo kuulemma juoda pullollisen lempisiideriäni iltanuotiota katsellen. Tuollaisesta kuittailusta voi saada lumipallon päähänsä seuraavalla lumileirillä.