Tapaan taas viikolla Saharan-veljiäni. Yksi heistä on Patrik “Pate” Säilä, jonka panos halkijuoksun junailuun oli merkittävä. Pate on toiminut mm.Merivoimien erikoisjoukkojen Sukeltajakoulun päällikkönä sekä monissa haastavissa erikoistehtävissä niin Suomessa kuin ulkomailla.
Kerroin P.Säilälle Saharajuoksusta ensimmäisen kerrän syksyllä 2010. Hän otti asiasta kopin melko pian sen jälkeen, sillä hän oli päättänyt perustaa muutaman muun henkilön kanssa turvallisuusalan yrityksen Frontline Responses Finlandin (FRF). http://www.frf.fi/
FRF otti haasteekseen suunnitella Saharan halkijuoksun turvallisuus ja Pate teki kumppaneineen merkittävän työmäärän, jotta Viljanen saa juosta Saharan halki.
Yksi (monista) koko Saharatiimiä yhdistävistä tekijöistä oli nollatoleranssi kaikenlaiseen hölmöilyyn. Virheitä saa tehdä, mutta mielellään vain kerran. Jos virhe tai ongelma huomataan, niin siihen puututaan heti eikä sitä lakaista maton alle.
Toivottavasti joku Helsingin Sanomissa lukee tämän, sillä siellä näemmä saa töppäillä vuosi toisensa jälkeen eikä siihen kukaan puutu.
Meidän hesarin “jakajalla” on kumma taipumus ajaa postilaatikkomme ohi. Lehti on maksettu, mutta tilattua tuotetta ei osata jakaa perille. Olemme asuneet nykyisessä osoitteessa noin vuoden ja sen aikana “jakaja” on kaasutellut postilaatikkomme ohi yli kymmenen kertaa.
Asiasta on reklamoitu.HS lupaa soittaa 1-3 päivän kuluttua takaisin. Ei soittoa.
Mikään ei tunnu toimivan. Lehden levikki ja lukijamäärä on laskussa. HS on vastaamassa ajan haasteisiin muuttamalla lehden formaattia entistä “lukijaystävällisemmäksi”. Mitä helvetin merkitystä formaatin muuttamisilla tai prosessien kehittämisillä on, jos itse lehden jakelu tökkii eikä siihen puututa.
Mitä HS:n levikinlaskuun tulee, niin tänään lehdelle tuli ainakin yksi lisämiinus..
