Huomenna tiistaina on kevätkauden viimeinen luento ja sen jälkeen alkaa siltä osin elokuun alkuun jatkuva kesäloma.
Töitä silti vielä riittää, siitä pitää huolen freelancer-työt Kustannus Oy Juoksijassa sekä viikonlopun Jukola. Olen Hietasen Juhan kanssa promoamassa kirjaa sekä lauantaina että sunnuntaina Hakunilassa.
Jukola on niin hieno tapahtuma, että menisin paikalle joka tapauksessa. Jos et ole aiemmin aistinut suunnistajien suurtapahtumaa, niin nyt siihen on oiva tilaisuus!
Olen kirjoittanut viimeisen kahden vuoden aikana muutaman artikkelin vuorikiipeilystä. Omat kokemukseni lajista ovat varsin vaatimattomia, mutta ihe kiinnostaa kovasti. Kirjahyllyssä on kymmenisen metriä alan kirjallisuutta, joten ehkä vastaan vielä joku päivä vuorten (seireenin) kutsuun…
Vuorikiipeilyyn liittyy olennaisena osana riskit ja aina silloin tällöin saa lukea jonkun kiipeilijän menehtyneen joko ennen huiputusta tai sen jälkeen.
Mount Everest on suurelle yleisölle tunnetuin vuori, mutta onko se myös vaarallisin? Gearjunkie.comissa oli juttu nimeltään “worlds 10 most dangerous mountains..”. Ykköstilan tässä mittelössä vei Annapurna ja “vasta” neljänneksi tuli maailman toiseksi korkein vuori (8611) K2, jota olen aiemmin pitänyt kiipelijäloukku numero ykkösenä. http://gearjunkie.com/worlds-10-most-dangerous-mountains
Eräs traagisimmista K”:lla tapahtuvista kuolemista tapahtui vuonna 2008, jolloin norjalainen Rolf Bae menehtyi hänen vaimonsa Cecilie Skogin silmien edessä. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200808048050069_ul.shtml
Edellä mainitun listan yhdeksäntenä on Alaskassa sijaitseva Denali, jolle on tyypillistä erittäin kylmä sää. Vuorikiipeilyn hyvin tunteva Greg Maud on houkutellut minua useaan kertaan Denalille, mutta olen joka kerta kieltäytynyt.
Aion keskittyä seuraavan parin vuoden ajan juoksuretkikuntien perustamiseen ja näiden projektien toteuttamiseen.
Siitä onkin viikko, kun edellisen kerran juoksin vesisateessa ja silloinhan sitä tulikin reilusti (Tukholma). Itse asiassa tänään oli kohtuu ideaali ulkoilusää, ainakin juoksijan silmälasien läpi katsottuna.
Asteita pitkälti päälle kymmenen, ei tuulta ja välillä juoksijan koneistoa viilensi kevyt vesisade. Ei huono.
Yksi odotetuimmista urheilukisoista starttasi perjantaina, fudiksen EM-kisat. Mielestäni EM-kisojen taso on (ainakin alkusarjan matseissa) ollut parampi kuin lajin MM-kisoissa, sillä eurooppalainen fudistaso on kivikova.
Oma suosikki on Englanti. Olen seurannut tiiviisti brittifudista ihan pikkupojasta lähtien. Suosikkijoukkeeni on Stoke City, joka onfanituksen kohteena lähes yhtä outo kuin Timo Soinin ihailema Millwall. Itse asiassa molemmat näistä joukkueita pelaa ns.rottafudista, jossa potkitaan tasapuolisesti palloa ja vastustajan jalkoja.
Otaksun, että britit eivät marssi tässäkään turnauksessa kovin pitkälle, joten pidän peukkuja myös Saksan joukkueelle. Meikäläisessä asuu ihan pieni saksalainen, sillä asuin Heidelbergissä vuosinan 1986-1989.
Kannatan myös kaikia niitä joukkueita, jotka pelaavat iloista ja hyökkävää fudista!
