Maanantai meni sadetta pidellessä ja kokouksissa, joista viimeisin päättyi vasta klo.22.00 jälkeen. Seuraavan juoksumatkan järjestelyt etenivät piirun verran!
Sporttailut jatkuvat tänään kevyellä 1h lenkillä, jonkä päätteeksi venyttelen erittäin kankeaksi heittäytynyttä kroppaani.
Lähdimme Kirsin kanssa kohti Nuuksiota hyvissä ajoin, sillä sääennuste lupasi sadetta klo.13.00 alkaen.
Starttasimme juoksulenkin Nuuksion majalta klo.8.45 (Nuuksionkuja) ja lähdimme juoksemaan kohti Solvallaa. Parin kilsan hölkkäämisen jälkeen käännyimme kohti Pirttimäkeen vievään hiekkatietä. Siinä vaiheessa käkikin kukkui äänekkäästi.
Juoksimme pitkin poikin metsäteitä ennen kuin saavuimme Solvallaan. Siinä kohdin aikaa oli mennyt noin 1h20 min. Siitä matka jatkuin’ Haukkalammelle ja Siikajärvelle.
Loppumatka, noin 8 km, oli asvalttitietä monine ylä-ja alamäkineen. Siinä vaiheessa kun kyltti näytti Brobacka 5 km kiristin vauhtia. Se oli helpommin sanottu kun tehty, sillä vasen takareisi svengasi (kiristi) siihen malliin, että siinä mentiin riskirajoilla. Tulin viimeisen 5 kilsaa kulmikkaalla tyylillä noin 22 minuttiin. Lenkin kokonaisaika oli minulla 3h10 minuuttia (Kirsillä pari minuuttia pidempi) eli kyseessä oli kesän pisin lenkki.
En edes juokse tätä pidempiä lenkkejä. Tämä Nuuksion versio on melko kuluttava lukuisine nousuineen ja laskuineen, mutta myös hyvin antoisa.
Jalat tuntuivat torstain lenkin jäljiltä poikkeuksellisen raskalta, joten tein treenisuunnitelmiin muutoksen ja jätin perjantailta juoksulenkin väliin. Hikoilin sen sijaan 50 minuttia kuntofillarin selässä. Pyörittelin polkimia ilman vastusta eli tarkoitus oli tehdä jaloille vain ns.kuonahuuhtelu (ei mitään tekemistä suolihuhtelun kanssa…). Sen jäljiltä jalat tuntuivat freesimmiltä.
Tänään on vuorossa parin tunnin “pompottelu”. Tämä termi on Saharan tukitiimin jäsenen Kimmon suusta. “Lähes Jukka pompottelemaan” kuului hänen suustaan Saharassa jokaisena aamuna tasan klo.07.00.
Seuraavan pitkän pompottelun aika on vuonna 2015.
PS. Näin eilen Veikkauksen mainoksen. siinä luki “haaveilu muuttaa elämän”. Ei tasan tarkaan muuta. Tapaan työssäni luennoitsijana ja yritysvalmentajana ihmisiä, jotka ovat haaveilleet jo vuosia. Usein kuulen sanat sitkun ja mutkun..ja haaveilu vaan jatkuu,
Haaveet/visiot/tavoitteet toteutuvat tekemällä hyvä suunnitelma ja sen jälkeen on otettava 1.askel sen toteuttamiseen. Näin helppoa se ihan oikeasti on.
Minulla on haave juosta paikassa x vuonna 2015. Vaikka haaveilisin 110 lasissa, niin homma ei etene, jollen tee suunnitelmaa sen toteuttamiseksi.
Sen ensimmäisen askeleen ottaminen (kohti haavetta) on ihan älyttömän tärkeää. Olen ottanut jo sen kohti vuotta 2015…
Juttelin eilen yhden erittäin hyvän (ja pätevän) kaverin kanssa siitä, voisiko hän ottaa vahvan vastuun tulevan retkikunnan sponsorimyynnistä. Vastaus oli, että yli 80% varmuudella voi.
PPS. Kirjoitan parhaillaan kirjaa, joka kertoo, miten haaveista voi tehdä totta. Se ilmestyy nimellä “Asennetta peliin” syyskuun aikana.
