Tämän päivä HS:n sivuilla 6-7 oli melko räväkkä otsikko, “Kataisen mielestä Suomi on alisuorittaja”.

Mielestäni asiaa ei olisi voinut sen paremmin ilmaista. Sen olisi voinut sanoa myös (poliittisesti vähemmän korrektisti), “suomalaiset ovat alisuorittajia…”.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että läheskään KAIKKI ovat alisuorittajia, mutta useat ovat.

“Monet arvostavat mukavuutta enemmän kuin ponnistelua.Se johtaa  keskikertaisuuteen, joka puolestaan johtaa tyytymättömyyteen. Elämän yksitoikkoisuus on palkinto liiallisesta varovaisuudesta” (suora lainaus syyskuussa ilmestyvästä “Asennetta peliin”-kirjastani”.

Tällä hetkellä mediassa saavat suurimman huomion ne, jotka manaavat Suomen ajautuvan syksyn aikana super/hyperlamaan. Se voi pitää paikkansa, mutta aina sieltä suosta on noustu. Niin nytkin tapahtuu.

Huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät.

Sehän on meidän asenteesta kiinni, haluammeko olla tuomiopäivän äänitorvia vai katsommeko optimistisena kuluvan suhdannekuopan yli.

Uusi kirja julkaistaneen syyskuun loppupuolella. Kävin tänään tapaamassa kustantajan (Bonnier/ReadMe) porukkaa ja sovimme tulevista kirjaan liittyvistä toimenpiteistä.

Vaikka tämä on (ainakin vielä) sporttailuun keskittyvä blogi, niin otan tähän loppuun toisen lainauksen edellä mainitusta haastattelusta.

Siinä puhutaan “täydellisyyden harhasta”. Liiallinen itsekriittisyys johtaa siihen, että uudistusten tulisi olla täydellisiä. Hyvä pointti.

Monet jättävät tavoitteet (unelmat) toteuttamatta sen takia, että “en osaa asiaa täydellisesti”.

Kun kehittelin ensimmäistä omaa retkikuntaani (Kalahari 2010), niin en tiennyt retkikuntien johtamisesta tai 1000 kilometrin juoksemisesta yhtikäs mitään. Hinku oli kuitenkin kova ja olen kova optimisti. Jos ja kun homma menee välillä vähän persilleen, niin ajattelen seuraavan hetken olevan nykyistä parempi. Ja niin se yleensä onkin.

Lähdin taklaamaan ensimmäistä haastetta ja sitten siirryin seuraavan pariin jne.

Ja kas kummaa, löysimme itsemme Kalaharista elo-syyskuussa 2010.

PS. Eilen oli lenkkivapaa. Tänään taas mennään…