Eetterissä

/in /by

Kuten otsikko kertoo, niin olen ollut tänään radion haastattelussa. Ylen (juokseva) toimittaja Kati Turtola rimpautti ja kyseli viime hetken neuvoja ensi lauantain Helsinki City Runille, jona Kati siis aikoo juosta.Olin hänen vieraana helmikuussa ja keskustelimme henkiseen valmennukseen liittyvistä asioista. Juttelimme tänään samasta aiheesta sillä Katilla oli (mukamas) vähän perhosia vatsassa…En tiedä milloin ohjelma ajetaan ulos, mutta jos se löytyy Yle Areenasta, niin nakkaan linkin blogisivulle.

 

Kuten aiemmin kirjoittelin, niin pidän tällä viikolla hieman taukoa juoksemisesta. Huomenna juoksen juoksukoululaisten kanssa 1h15minsan lenkin Helsingin keskuspuistossa, mutta muuten aion hikoilla vain puutarhassa talikon varressa.

 

 

Tiivis tahti

/in /by

Olen kirjoitellut blogisivulle hieman passiivisesti, mutta eiköhän tahti tässä tulevina aikoina tiivisty. Juostu on, mutta ei mitään megapitkiä lenkkejä. Aamulla näpit olivat hieman jäässä, mutta siinä vaiheessa kun keli lämpeni, niin hikeä pukkasi.

Otan tulevan viikon juoksun suhteen maltillisena. Juoksen keskiviikkona juoksuryhmäläisten kanssa, mutta muuten keskityn pihahommiin, joissa kyllä hiki lentää. Perjantain ja lauantain olen Juoksija-lehden hommissa Helsinki City Marathon -tapahtumassa.

Pitää taas kerran kehua Bastvikin kartanon muonia. Olimme siellä tänään murkinoimassa. Pistin poskeeni ison annoksen risottoa ja parsaa. Tosi hyvää!

 

Rappusilla

/in /by

Kävin eilen treenamassa Malminkartanon huipun rappusilla kaverini Pata Degermanin kanssa. Tietojeni mukaan tämä Malmikartanon täyttömäki on Helsingin korkein paikka, tosin se on korkeimmillaan vain noin 90 metriä meren pinnan yläpuolella eli ei nyt mikään Everest.

Malminkartanon huipulle johtaa 426 rappusta, joita tsuppailimme Patan kanssa ylös-alas. Kävin vielä illalla pitkällä metsäkävelylenkillä Kirsin kanssa.

Tutkimusmatkailija-Patalla on myös reissaaminen verissä. Viime vuonna hän oli kiipeilemässä etelämantereella ja sen jälkeen vei porukkaa eräälle Tongan autiosaarelle. Pata on myös loistava kuvaaja. Hän oli yksi syypää, että lähdin Grönlantiin. Pata näytti minulle joitakin vuosia sittsn ravintola Carusellissa hulppeita kuvia yhdeltä monista Grönlannin reissustaan ja olin aivan myyty. Minulle ei parane näyttää liian eeppisiä kuvia, sillä lähdinhän mm.aikoinaan Pohjoisnavalle hienon kuvan innoittamana.

Mitä Grönlantiin tulee, niin siitä on nyt about vuosi, kun tulin jäätilöltä kotiin.

Olemme funtsineet Patan kanssa monen monituista reissua yhdessä, mutta yksikään ei ole vielä toteutunut. Funtsailu jatkuu, joten perästä (ehkä)kuuluu.

Juoksen tänään ja huomenna pidemmät lenkit.