Liekö jo toisella reissulla viikon sisään Manseen jotain tekemistä asian kanssa, mutta eilen aamulla nousi kuume. Pyynikille ja Hotelli Rosendahliin saavuttaessa lämpö oli noussut jo 38 asteeseen. Ja edessä oli tunnin luento erään ketjun kauppiaille. No se ei menoa haitannut.

Olin myöhään illalla kotiin palattuani mega-väsynyt, mutta uni ei tahtonut tulla silmään. Jätin ottamatta särkylääkkeet; annoin kehon oman puolustusmekanismin hoitaa pikku lämpö pois. Näin myös tapahtui. Tänään aamulla herätessä olo huomattavan paljon parempi.

Mikäli olotilassa ei tapahdu negatiivista muutosta, niin aiomme toteuttaa lauantain jääjuoksun. Mikäli kunto ei ole 100%:n, niin sitten siirrämme juoksua jollekin toiselle viikonlopulle.

Minulla ei ole ollut kuumetta aikoihin, en edes muista, milloin viimeksi. 

Olen ottanut tavaksi lukea ainakin yhden elämänkerran per vuosi. Joidenkin henkilöiden stoorit tuntuvat erityisen mielenkiintoisilta, kuten Sir Richard Bransonin. Minulla on muutama Bransonin kirja kirjahyllyssä ja etenkin “screw it-lets do it” iskee kaikessa yksinkertaisuudessan minuun.

Oheisen, Richard Bransoninista kertovan artikkelin pääsanoma on se, että saavuttaakseen päämääränsä on vain mentävä rohkeasti tavoitteita kohden, vaikkei asiaa ihan 100%:sti handlaisikaan. Työ tekijäänsä opettaa.

http://blog.bufferapp.com/the-habits-of-successful-people-they-start-before-they-feel-ready